2017-03-29 12:21:51

Ukko-Pekan paluuta Siperiasta juhlittiin

Luumäen rautatieasemalla kuhisi tiistaina, kun höyryveturi Ukko-Pekka toi Lappeenrannasta junan, jossa 150 juhlavieraan kanssa kuntaan saapui ”asessori ja Lappeen kihlakunnan tuomari Svinhufvud Ellen-puolisonsa” kanssa. Aseman lipputangossa liehui sadan vuoden takainen Suomen punainen leijonalippu.Kuvaelma jäljitteli vuosina 1931–37 presidenttinä vaikuttaneen P. E. Svinhufvudin (1861–1944) eli Ukko-Pekan paluuta Siperian karkotuksesta 28.3.1917. Tapahtuman järjesti P.E. Svinhufvudin muistosäätiö.

Luumäen ohjelma noudatti sadan vuoden takaista kaavaa. Asemalle on pystytetty presidentin toiminnan kunniaksi Oikeustaistelun muistomerkki ja esimerkiksi Matti Hirvikallio piti sen luona isoisänsä presidentille kirjoittaman tervehdyspuheen. Kotkaniemen pehtoori Reetu Virtanen käytti pariskunnan hevoskyydillä heidän tilalleen Kotkaniemessä. Juna jatkoi pääkaupunkiin ja Helsingin asemalla oli vastaava juhla.

Svinhufvud on juhlavuoden kunniaksi esillä Luumäen kunnan markkinoinnissa ja valtiomiehen kotitilan kunnostus jatkuu.

 

VUODEN ALUSSA professori Martti Häikiö julkaisi laajan teoksen P. E. Svinhufvudin elämästä Suomen leijona – Svinhufvud itsenäisyysmiehenä (Docendo).

Häikiö käsitteli Svinhufvudin karkotusta Siperiaan tapauksen 100-vuotismuistotilaisuudessa 24.11.2014. Käräjiä istunut tuomari P. E. Svinhufvud pidätettiin työpaikalla ja karkotettiin Siperiaan.

– Lokakuussa 1914 Lappeen tuomiokunnan tuomari Svinhufvud lähetti prokuraattori Kasanskille kirjeen, jossa hän ilmoitti, ettei pitänyt tätä laillisena prokuraattorina, koska tämä oli nimitetty tehtäväänsä Svinhufvudin laittomana pitämän yhdenvertaisuuslain nojalla, selvitti professori Martti Häikiö tapahtuman taustoja.

Suomen kenraalikuvernööri Franz Seyn erotti Svinhufvudin tuomarin virasta. Ukko-Pekka ei aikonut erota. Viipurin kuvernööri esitti kenraalikuvernöörille Svinhufvudin karkottamista, joka määräsi hänet ensimmäisen maailmansodan ajaksi julistetun sotatilan ajaksi Tomskin kuvernementtiin.

Pidättäjät tulivat Viipurin poliisilaitoksen Benz-merkkisellä 1 -paikkaisella avoautolla. Matka kesti kaksi vuotta ja neljä kuukautta.

MARKUS RISSANEN

LUE LISÄÄ 30.3. ILMESTYNEESTÄ KARJALA-LEHDESTÄ


KUVA

Lottamerkkejä myydään presidentti P.E. Svinhufvudille syyskuussa 1943. Lottatytöt avustivat kotirintamalla sotasairaaloissa, varushuollossa ja muonituksessa. Kuva: kersantti N. Verronen, Sotamuseo / SA-kuva.



 
Lue lisää
2017-03-29 12:24:41

Upinniemen varuskunnalla on neuvostoliittolaiset juuret

Karjala Klubin Pekka Lehtosen järjestämä Porkkalan alueen neuvostoliittolaisvaiheisiin keskittyvä tutustumismatka veti bussin täyteen kiinnostuneita. Päivän aikana tutustuttiin muun muassa Degerbyn Igor-museoon ja Upinniemen varuskuntaan. Miehitetyllä alueella on paljon nähtävää. Matkaopas alueelle löytyy www.porkkala.net

Ihan aluksi korjataan yleinen väärinkäsitys: Rauhansopimuksessa Neuvostoliiton hallintaan jäänyt Porkkalan alue oli laaja, yli 1 000 neliökilometriä. Se alkoi Espoon Kivenlahden sillalta ja ulottui lännessä Inkooseen ja pohjoisessa Kehä III:een saakka. Ei siis mikään Porkkalan niemen pieni nypykkä. 

Yli 7 000 suomalaista joutui jättämään kotinsa yhdeksän päivän varoitusajalla. Avuksi tuli paljon suomalaisia vapaaehtoisia, jotka auttoivat muun muassa sadon korjaamisessa ja karjan siirtämisessä. 

– Neuvostoliittolaisten toivomus oli, että avaimet jätetään oviin ja paikat siivotaan siihen kuntoon, kuin odotettaisiin juhlavieraita, Porkkala-opas, monitoimimies Ilkka Aaltonen kertoi.

Tilalle tuli 30 000 neuvostoliittolaista, joista arviolta 20 000 oli sotilaita. Loput olivat sotavankeja ja muita siviilejä.

Porkkala-paperi 

sairastutti Hackzellin

Koko kurjuus alkoi vuoden 1944 rauhansopimuksesta, jota pääministeri Antti Hackzell meni Moskovaan allekirjoittamaan. Kun nimet oli saatu papereihin, tiskin alta vedettiin vielä viimeinen niitti: paperi, jolla Neuvostoliitto vaati ”vuokralle” Porkkalan strategisesti merkittävää aluetta, jonka itse Stalin oli kartalle piirtänyt. Neuvostoliitto halusi Karjalan lisäksi ottaa myös ison palan Etelä-Suomea ja vain parinkymmenen kilometrin päästä pääkaupungista.

Hackzell sai tilanteessa vakavan sairauskohtauksen, hänet lennätettiin Suomeen eikä hän enää kyennyt hoitamaan tehtäviään. 

Maailman pisin 

junatunneli

Kun pala Suomea jäi naapurin hallintaan, myös rantarata katkesi ja Turkuun piti matkustaa Hyvinkään kautta.

– Vuonna 1947 keksittiin esittää Molotoville kysymys, voisivatko suomalaiset käyttää rantarataa, jos olemme kurkkimatta sotasalaisuuksia, Aaltonen kertoi.

Yllättäen ehdotukseen suostuttiin kolmella ehdolla. Neuvostoliiton hallitsemalla alueella vaihdettiin veturin kansallisuutta, joka vaunuun tuli neuvostoliittolainen sotilas ja ikkunoihin asennettiin Tähtelän ja Kauklahden asemalla luukut, jotka peittivät näkymän. 

– Tämä oli niin erikoista, että olympiavuonna 1953 ulkomaalaiset reportterit lähettivät kotimaihinsa teleksejä, joissa kertoivat käyneensä pahan valtakunnassa, Aaltonen kuvaili. 

 

KRISTIINA IJÄS

LUE LISÄÄ 30.3. 2017  ILMESTYNEESTÄ KARJALA-LEHDESTÄ

KUVA:

Virallisesti puhutaan Neuvostoliiton vuokra-alueesta, mutta todellisuudessa kysymys oli miehityksestä. Itse Stalin piirsi nämä rajat. 


 
Lue lisää
2017-03-29 12:26:20

Löydettyjen vainajien tunnistaminen paras palkka

Lumien sulamisen jälkeen Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen vapaaehtoiset jalkautuvat jälleen etsimään talvi- ja jatkosodissa kentälle jääneitä suomalaisia sankarivainajia. Imatralainen Matti Tammi on tehnyt etsintätyötä yli 20 vuotta ja lappeenrantalainen Hannu Talonpoika kesästä 2006 lähtien. Kohteina ovat olleet taistelupaikat niin Karjalankannaksella kuin Laatokan Karjalassa ja Jandeba-joella Syvärin eteläpuolella.

– Mainetta ja kunniaa emme työllämme hae. Paras palkinto on se, kun löydetyt jäänteet pystytään tunnistamaan ja voimme toimittaa omaisille tiedon vuosikymmeniä kadoksissa olleen kohtalosta. Yli sukupolvienkin siirtyvän epätietoisuuden selviäminen lopulta on heille suuri asia, miehet sanovat.

Muutama viikko sitten he saattoivat loppuun viimeisimmän, kesällä 2007 löydetyn vainajan tunnistuksen. Vuosien salapoliisityön jälkeen ja vihje vihjeeltä vainaja vahvistui Saarella 1914 syntyneeksi maanviljelijä Uuno Jantuseksi, joka kaatui 28.6.1944. 

Useita

etsintähaaroja

Rajajääkäripataljoona 2:ssa palvelleen korpraali Uuno Jantusen jäännökset löytyivät sattumalta Nurmilammelta Tali-Ihantalan maastosta.

– Tönkäsin kepillä yhtä kohtaa rinteestä, jolloin sieltä paljastui sääriluu. Samana syksynä nostimme ylös loputkin luut, ja jatkoimme kaivamista löytöpaikan ympäriltä vielä seuraavana keväänä. Kuopan muodosta ja laajuudesta päätellen paikkaan oli todennäköisesti lentänyt kranaatti, Hannu Talonpoika kertoo.

Vähäisten maallisten jäännösten lisäksi kuopasta löytyi suorakaiteenmuotoinen rannekello, josta tuli yksi tunnistamisessa käytetty johtolanka. Matti Tammi vei sen Helsinkiin kelloseppätuttavilleen tutkittavaksi.

– He kertoivat sen kuuluneen tuhansien kellojen sarjaan, jonka armeija osti Sveitsistä jatkosodan aikana. Kelloja annettiin tulenjohdossa oleville miehille, ja niiden aikoja tarkistettiin usein, jotta tykkipatteristot voivat antaa keskitykset sovittuun aikaan. Pelkän numeron perusteella emme kuitenkaan saaneet selville kellon omistaa ja tämä etsintähaara päättyi tuloksettomana.

Seuraava johtolanka oli vainajan pituus, joka on määriteltävissä reisi- ja sääriluiden mukaan, kunhan syntymävuosi on suurin piirtein tiedossa. Luut toimitettiin Helsingin yliopiston oikeustieteen laitokselle ja siellä suoritettujen mittauksien mukaan vainaja oli noin 175 cm pitkä parin sentin heitolla suuntaansa.

Tämän tiedon pohjalta Matti Tammi ja Hannu Talonpoika ryhtyivät tutkimaan Sota-arkistossa olevia Rajajääkäripataljoona 2:n Nurmilammen alueella kaatuneitten sotilaitten kantakortteja.

PÄIVI PARJANEN-VÄTTÖ

 LUE LISÄÄ  23.3.2017 KARJALA-LEHDESTÄ

KUVA

Juhlapuheissa todetaan usein kentälle jääneiden vainajien etsinnän olevan kunniavelan maksamista isänmaan puolesta taistelleille, ja sitä se Hannu Talonpojan (oik.) ja Matti Tammen mielestä myös on. Heille itselleen etsintä on kuitenkin mielenkiintoinen harrastus ja oiva mahdollisuus tutustua syvemmin sotahistoriaan.



 
Lue lisää

EVAKKOJUNA VIE KARJALAISET HAAPAMÄELLE

EVAKKOJUNA 2017 –tapahtuman 26.8.2017 pääjärjestäjinä toimivat Karjala Lehti Oy, Haapamäen Höyryveturipuisto ja K.K.T. Team. Mukana ovat myös Karjalalaisseurojen Tampereen piiri, Karjalainen Nuorisoliitto, Haapamäen Museoveturiyhdistys sekä Juupajoen, Keuruun ja Haapamäen Karjalaseurat. Keuruun kaupunki sekä Juupajoen kunta ottivat Evakkojunan avosylin vastaan ja Pirkanmaan liitto tukee tapahtumaa. Höyryveturi vie juhlijat Tampereelta Juupajoen kautta Haapamäelle ja dieseleveturi tuo junan takaisin.

 

HÖYRYVETURIPUISTOSSA järjestetään mm. Evakkomarkkinat, ruokailu, karjapalanpiirakka- ja lettukahvilat, erilaisia oheisesityksiä sekä mahdollisuus tanssia ja laulaa karaokea tai höpötellä mukavia. Päätapahtumana on kahden maamme historiaan olennaisesti liittyvän veturin seppelöinti. Muun muassa sukuseurat ja säätiöiden hallitukset järjestävät Evakkojunan rientojen oheen omia tapaamisia.

 

Lisätietoja: www.evakkojuna.fi tai Klaus Thomasson, p. 040 - 7213717, sähköposti: posti@evakkojuna.fi tai Markus Rissanen p. 040 - 701 2461.