2017-12-13 12:38:43

Sadat kynttilät syttyivät rajantakaisilla hautausmailla

Rauta-Säätiö esitti alkuvuodesta karjalaisille yhteisöille, pitäjäseuroille ja säätiöille haasteen, jossa toivottiin mahdollisimman monen tahon tekevän kunniakäynnin luovutetulla alueella sijaitseville sankari- ja kenttähautausmaille Suomen itsenäisyyden 100-vuotispäivänä. 

Alueella on noin kuusikymmentä sankarihautausmaata, joihin on haudattu 8000 vapaus-, talvi - ja jatkosodissa kaatunutta sotilasta. Kenttähautausmaita on Säkkijärvellä, Viipurissa, Äyräpäässä, Summassa, Taipaleella, Kollaalla ja Tuuloksessa. Sankari- ja kenttähautausmaat on rauhoitettu vuonna 1992 solmitulla Suomen ja Venäjän välisellä suojelusopimuksella.

Haaste otettiin innostuneesti vastaan.  Se kertoo, ettei sankarivainajien uhrausta rajojemme puolustamisessa ole unohdettu.

– Emme tienneet haastetta esittäessämme, mihin ryhdyimme, mutta se onnistui kaikin tavoin hienosti. Tehtävä koettiin yhteiseksi, ja saimme ilmoittautumisia viime hetkiin saakka. Karjalaiset osoittivat toiminnallaan sen, että toistemme auttaminen on itsenäisyytemme suurin ja yhteisin arvo. Kaveria ei jätetä, iloitsee Rauta-Säätiön hallituksen puheenjohtaja Ilkka Pietiäinen.

Haasteen toteuttamista varten perustettiin työryhmä, johon kuuluivat Ilkka Pietiäisen lisäksi Riitta Henttonen ja Reijo Loponen. Mukana järjestelyissä oli myös Mikkelin Reserviläiset. 

Haastehanke sai etukäteen paljon julkisuutta ja siitä uutisoitiin paitsi lehdissä myös radiossa. Erityisen kiitoksen tiedon levittämisestä Ilkka Pietiäinen antoi Karjala-lehdelle, joka ensimmäisenä julkisti uutisen hankkeesta heti kuluvan vuoden tammikuun alussa.

– Ilman Karjala-lehdessä ollutta juttua haasteemme ei olisi lähtenyt etenemään, hän totesi.

Hankkeelle perustettiin myös Facebookiin oma Suomi 100 luovutetussa Karjalassa -ryhmä. Sieltä voi jälkikäteenkin katsoa matkojen kuvasatoa ja tunnelmia. 

TIEDOSSA ON, että Valkjärvellä soi kirkonkello itsenäisyyspäivän aamuna kello 9. Antrea-Seuran ja Viipurin maaseurakunnan edustajat yhdistivät voimansa ja tekivät yhteisen matkan  muistomerkeille, ja Heinjoelle lähti lähes parinkymmenen hengen joukko. 

Lisäksi kynttiläpartiot kävivät ainakin Harlussa, Impilahdella, Jaakkimassa, Jääskessä, Kirvussa, Kivennavalla, Kanneljärvellä, Kaukolassa, Kurkijoella, Käkisalmessa, Lumivaarassa, Metsäpirtissä, Muolaassa, Vpl. Pyhäjärvellä, Pälkjärvellä, Ruskealassa, Räisälässä, Salmissa, Soanlahdella, Sortavalassa, Suistamolla, Säkkijärvellä, Terijoella,  Tohmajärvellä, Uudellakirkolla, Valkjärvellä, Vuoksenrannassa ja Äyräpäässä. 

– Uskon, että luettelosta puuttuvienkin pitäjien hautausmailla on käyty, mutta me emme vain ole saaneet siitä tietoa, Ilkka Pietäinen sanoo. 

Hän lisää joukkoon myös ne monet yksityishenkilöt, jotka kävivät omilla matkoillaan viemässä tervehdyksiä haudoille.

PÄIVI PARJANEN-VÄTTÖ

LUE LISÄÄ 14.12. ILMESTYNEESTÄ KARJALA-LEHDESTÄ


 
Lue lisää
2017-12-13 12:40:16

Heikki A. Reenpäälle Pro Carelia

Karjalatalon perinteisessä itsenäisyyspäivän juhlassa sadat silmäpari säihkyivät kilvan kunniamerkkien kanssa. Itsenäisyys on karjalaisille iloinen asia, vaikka sen hinta on ollut mittava.

Juhlaväkeä hemmoteltiin mieluisalla yllätyksellä: professori Heikki A. Reenpäälle luovutettiin Karjalan Liiton korkein ansiomerkki, Pro Carelia. 

 Karjalatalon sali täyttyi äärimmilleen itsenäisyyspäivänä, kun heimoväki kokoontui mieltä kohottavaan musiikkipainotteiseen juhlaan. Karelia-puhallinorkesteri johtajanaan Heino Koistinen laulatti Karjalaisten laulun ja soitti muun muassa Sibeliusta, Madetojaa, P.J. Hannikaista ja Armas Järnefeltiä. Juhlassa kuultiin myös Viipurin Lauluveikkoja ja Karelia-kuoroa. 

Juhlapuheen piti professori Heikki A. Reenpää (95), joka hetkeä aikaisemmin palkittiin Karjalan Liiton korkeimmalla ansiomerkillä, Pro Carelialla. 

Karjalan Liiton kunniapuheenjohtaja Markku Laukkanen kiitteli puheenvuorossaan Reenpään uraa karjalaisuuden tulkkina.

– Te olette mahdollistanut Otavan keskeisenä vaikuttajana, että karjalaisuus on ollut vuosikymmenten ajan esillä kirjallisuudessa. Jokaisella vuosikymmenellä  on ollut omat karjalaisuuden tulkkinsa. Myös nuori polvi on innostunut kuvaamaan Karjalaa ja on tehnyt sen nuoren sukupolven äänellä. 

Reenpää kuvasi juhlapuheessaan laajasti suhdettaan Karjalaan. Hän on elämänsä aikana liikkunut Karjalassa paljon ja vaalinut sukujuuriaan. 

Helsingissä syntynyt, mutta sekä isänsä että äitinsä puolelta karjalainen Reenpää kuvaa itseään karjalaiseksi stadin kundiksi. 

Kodissa karjalainen ruoka oli pääosassa. Reenpää tunnustautuu karjalaisen ruuan ystäväksi ja ihailijaksi. Piirakat ovat aina olleet hänen erityisherkkuaan. 

– Minulla on läheinen suhde Karjalan luontoon. Laatokka on Euroopan kaunein sisäjärvi, jonka voimaa ihailen suuresti. Välillä se on rauhallinen, mutta voi muuttua nopeasti raivoisan myrskyisäksi. 

Innokkaana luontoihmisenä hän on kymmeniä kertoja vieraillut rajan takaisessa Karjalassa metsästys- ja kalastusretkillään. Rajakarjala vetää erityisesti puoleensa. 

– Siellä on Euroopan viimeisiä koskemattomia erämaa-alueita, jotka ovat monimuotoisuudessaan ainutlaatuisia.

Hän uskoo sinne suuntautuvan elämysmatkailun lisääntyvän tulevaisuudessa. 

 

– Karjalaiset ovat aina tunnustaneet valistuksen ja koulutuksen merkityksen. On oltu kiinnostuneita taiteita ja kirjallisuutta kohtaan.

Reenpään omakin kynänjälki näkyy. Hän on ollut keskeinen vaikuttaja suomalaisessa kulttuurielämässä ja kirjoittanut useita teoksia.

– Työnne suomalaisen kulttuurin ja erityisesti kirjallisuuden hyväksi ja vielä erityisemmin karjalaisen kirjallisuuden hyväksi, on tunnettua ja tunnustettua, Karjalan Liiton valtuuston puheenjohtaja ministeri Matti Puhakka kuvasi. 

KRISTIINA IJÄS

LUE LISÄÄ 14.12. ILMESTYNEESTÄ KARJALA-LEHDESTÄ

 
Lue lisää
2017-12-13 12:42:24

Arvo Tuomiselta uusi dokumentti Viipurista

Sinivalkoisia ääniä radiossa olivat Pekka Tiilikainen ja Paavo Noponen urheilukenttien äärellä sekä Martti Silvennoinen dokumenttien parissa.

Karjalainen kuulija höristää korviaan, kun ääneen pääsee Arvo Tuominen. Hänen rauhallinen ja matalahko äänensä on väriltään punamusta.

Tuominen osaa mennä aiheensa sisälle. Hän on kuin kotonaan Karjalankannaksella ja Viipurissa, jonka nykyiset ja menneisyyden asukkaat dokumentaristi tuntee hyvin.

Tuomisen tuorein dokumenttielokuva kertoo ravintola Espilän tarinan. Se jatkuu onnellisesti nykypäivänä, koska viipurilaisyrittäjät Larisa ja Konstantin Fomitsev ovat rakennuttaneet Torkkelin puistoon uuden Espilän. Sen nousu tuhkasta on ihmeellinen kuin Feniks-linnun tarina.

– Kohtasimme monia vaikeuksia, ennen kuin Espilä valmistui vuonna 2016. Ne olivat ennen kaikkea taloudellisia, ei niinkään kaupungin hallintoon liittyviä, Larisa Fomitsev lisää. 

Oma raha ei suurtyöhön ei lopulta riittänyt, vaan tarvittiin pankkilainaa.

Dokumentin on ideoinut ja tuottanut espoolainen filosofian tohtori Jukka Kilpi. Hänen anoppinsa Else Seppä on Espilää aikoinaan pitäneen Toropaisen perheen nyt 92-vuotias jäsen.

– Anopin tarjoilu on ollut aina niin ylenpalttista, että olen miettinyt, mistä tämä juontaa juurensa, Jukka Kilpi mainitsee.

Anopin tarinat Viipurista ja sen ravintoloista herättivät Kilven mielenkiinnon. Se huipentui vappulounaaseen uudessa Espilässä. Kun Kilpi ja Else Seppä tapasivat Larisa ja Konstantin Fomitsevin, tuntui siltä, että Espilän henki oli palannut myös sen uusien omistajien muodossa.

– Pariskunnassa on paljon samaa kuin Anna ja Pekka Toropaisessa, Jukka Kilpi tunnustaa.

Dokumentti on tallentanut nostalgisen hetken, kun Fomitsevin pariskunta ottaa vastaan Else Sepällä olleen vanhan Espilän keittokirjan. Sen resepteistä monet ovat peräisin venäläisestä keittiöstä. Espilän pakahduttavan pitkä ja runsas ruokalista kertoo, että perinteet ovat edelleen kunniassaan, suomalaisittain myös höystettynä.

Dokumentti nähdään Suomessa Yleisradiossa, mutta esitysajankohta on avoin. Facebookista se jo löytyy.

Dokumentin synnytyksessä on ollut apuna myös Etelä-Karjalan liitto ja sen kulttuurityöryhmä.  

MARKKU PAAKKINEN

LUE LISÄÄ 14.12.2017 KARJALA-LEHDESTÄ

KUVA

Arvo Tuomisella on punamusta, karjalainen ääni.



 
Lue lisää
2017-12-13 12:48:39

LUE 14.12.2017 ILMESTYNEESTÄ KARJALA-LEHDESTÄ!

• Veikko Joonas Savolaisen ura lähti kiitoon Karjala-lehdessä julkaistulla sarjakuvalla

•  Vesa Ranki, Sipo Salun vekkuli pojanpoika

• Sortavalan rakennuskantaa kohennetaan vähitellen

• Tuomas Rounakari, elämäntehtävänä vapaamittainen musiikki

• Vienan reitin kehittäminen sai Vuoden maisemateko-tunnustuksen

• Suvun tarinoiden kerronnan riemua Kuopion museossa

• Laukka ja Tinkala esittävät sota-ajan lauluja

• Taiteilija Anneli Timonen puhuu kuviensa kautta

• Hyvinkääläinen kuvanveistäjä Tiina Torkkeli: Hyppy tuntemattomaan auttaa uudistumaan

Seuraava lehti ilmestyy 22.12 .2017. (numero  51-52)

Tilaa irtonumero : http://www.karjala-lehti.fi/index.php?p=42&c=6


 
Lue lisää
2017-12-13 12:44:19

Kolumni 14.12. 2017

Täällä Pohjantähden alla


TOMI HÄRMÄ

Suomen juhlavuoden aikana jokainen on varmasti pysähtynyt useamman kerran pohtimaan itsenäisyyttä ja sen merkitystä itselleen ja läheisilleen. Myös itse haluan muistella niitä koskettavia elämyksiä, joita tämän vuoden aikana olen kokenut.

Aiemmin syksyllä olin kutsuvierasnäytöksessä katsomassa uutta Aku Louhimiehen ohjaamaa Tuntematonta sotilasta. Uusi elokuvaversio oli mielestäni upea ja moderni sotaelokuva. Se on tarpeellinen. Ja siitäkin varmasti syntyy klassikko.

Ennen kaikkea se on mielestäni sukupolvikokemus, jossa nuoremmat voivat samaistua itselleen tuttuihin näyttelijöihin. Tällaisia sukupolvikokemuksia tarvitaan yhä uudelleen ja uudelleen että esi-isiemme taistelu itsenäisyyden puolesta pysyy mielessä.

V. A. Koskenniemen sanoittaman Lippulaulun säe ”Sinun puolestas elää ja kuolla on halumme korkehin”kuvaa hyvin sitä mistä itsenäisyydessä pohjimmiltaan on kyse. Pamaus Seuran Suomi 100 -juhlassa puhunut kenraali Gustav Hägglund kiteytti asian myös hyvin: ”Onko mitään korkeampaa kuin kuolla isänmaansa puolesta?”

MYÖS LAHDEN Kaupunginteatterin kaksiosaiseksi näytelmäteokseksi uudelleendramatisoima Täällä Pohjantähden alla on ehdottomasti oikeutettu saamaan täysiä katsomoita. Itsenäisyyspäivän aattona olin katsomassa koko teoksen. Siinäkin modernilla lavastuksella ja tehokeinoilla toteutetut näytelmät avaavat tuttuun tarinaan monia uusia syvempiä ulottuvuuksia ja se koskettaa visuaalisuudellaan syvältä.

Kun viidessä tunnissa käydään läpi itsenäisen Suomen historian kannalta tärkeimmät tapahtumat, niin jää useaksi päiväksi pohtimaan, miten verisesti kahtiajakautunut kansa kasvoi yhdeksi. Ja on sen jälkeen onnistunut sadan vuoden ajan rakentamaan menestyvää yhteiskuntaa.

Itsenäisyyspäivän Suomi 100 -juhlaa vietin Etelä-Karjalassa Lemillä. Juhlassa kiteytyi hyvin eri aikakausien merkitys Suomelle. Kanttori Jonna Imeläisen esittämä koskettava Evakon laulu muistutti meidän karjalaisten kovasta matkasta.

Professori Pirkko Nuolijärven juhlapuhe kielen ja murteiden merkityksestä kansakunnan identiteetille nosti esiin myös sen, että kulttuuriperimämme muuttuu ja uudistuu koko ajan. Nuorten koululaisten taitava musiikki- ja tanssiesitys puolestaan todisti, että nuorissa on tulevaisuutemme.

 

VAIKKA SOTIEN kauheudet ovat tärkeitä Suomen historian ja itsenäisyyden kannalta, niin on hyvä pohtia myös mitä kaikkea muuta itsenäisyyden aika on meille merkinnyt. Jälleenrakentaminen ja kansakunnan talouden kehitys monikymmenkertaiseksi ovat saavutuksia, joiden päälle me nuoremmat sukupolvet voimme rakentaa uudenlaista tulevaisuutta.

Globalisaatio muuttaa vääjäämättä Suomen tulevaisuuden kilpailukykyä ja seuraavaa sataa vuotta. Se minkä varaan on rakennettu edelliset vuosikymmenet ei riitä ja muutoksen vauhti vain kiihtyy.

Nokian avulla Suomesta tuli edistyksellinen teknologiamaa, joka on onnistunut kasvattamaan suuren määrän uusien teknologioiden osaajia ja maailmanluokan start-upeja. Perinteinen teollisuuskin on onnistunut uudistumaan, Äänekoskelle rakennettu uusi biotuotetehdas on vain yksi hyvä esimerkki.

Tarvitsemme näitä uusien sukupolvien Pappilanpeltoja, eikä niistä tule menestyviä keitaita ilman suuria ponnisteluja ja kovaa työtä. Entisten aikojen muisteluun on paikkansa, mutta jokaisen sukupolven täytyy samalla katsoa tiukasti eteenpäin ja rakentaa oma Koskelansa.

Täällä Pohjantähden alla meidän on hyvä elää. Tulevaisuudessa pärjäämme kuitenkin vain jatkuvasti uudistumalla ja avaamalla tuvan ovet myös muille, eri kulttuureista ja kansoista tuleville.

 

 Kirjoittaja on markkinointitaustainen toimitusjohtaja ja edistää vapaa-aikanaan karjalaista kulttuuria.


 
Lue lisää