Tällä viikolla » Jutut

Tuntematon sotilas nostaa esiin yksilön kokemuksen

MATTI TUOMISTO

 

 

Aku Louhimiehen elokuvan Tuntematon sotilas rahoitus on varmistunut, ja kuvaukset alkavat kesällä 2016. 

Hotelli Kämpin kimalteleva peilisali pursusi isänmaallista henkeä mutta myös sijoittajien intoa ja luottamusta, kun Elokuvaosakeyhtiö Suomi 2017 Oy julkisti suurhankkeensa,  Suomen elokuvahistorian kolmannen Tuntematon sotilas -elokuvan. Sen ohjaa Aku Louhimies.

Reservin luutnantti Louhimies (s. 1968) on sukupolvea, jonka isovanhemmat osallistuivat sotaan tai kokivat sen muutoin omakohtaisesti. 

– Omilla lapsillani suoraa kosketusta sodan sukupolveen ei enää ole. Yhtenä seikkana on ollut mielessä, että haluan säilyttää sillan menneisyyteen, Louhimies kertoi.

Hän on käsikirjoittajakumppaninsa Jari Olavi Rantalan kanssa pohtinut yksilön kokemusta siitä, miltä tuntuu joutua keskelle sodan dramatiikkaa ja vaaroja, joiden paineissa ihmisyys tiivistyy. Louhimies perustaa elokuvansa osittain Väinö Linnan kirjan sensuroimattomaan alkuperäisversioon, Sotaromaaniin. Oman samastumisen kohdetta henkilöhahmojen joukosta Louhimies ei halua nimetä.

– Olen ajatellut, että ihmisyys peilautuu kaikissa hahmoissa. Itseäni olen löytänyt heistä jokaisesta, Aku Louhimies totesi. 

 

LUE LISÄÄ 27.8. KARJALA-LEHDESTÄ

 

 

Maitaan menettänyt Karjala ahkeroi sotakorvauksia

MARKKU PAAKKINEN

 

 

Suomi jälleenrakensi maataan kahdeksan vuotta, mutta maksoi samalla Neuvostoliitolle sotakorvaukset, joiden arvo nykyrahassa mitaten on neljä miljoonaa euroa. Suuruusluokassa on jotain tuttua verrattuna Kreikan tukipaketteihin.

– Jälkikäteiset arviot siitä, kuinka Suomi olisi menestynyt erinomaisesti ja paremmin käyttämällä sotakorvauksiin kuluneet voimavarat viennin ja teollisuuden kehittämiseen, ovat kokonaista sukupolvea loukkaavia, Nuijamaalla syntynyt tietokirjailija Jukka Vesterinen tiivisti.

Sotakorvaukset ja halkaistun karjalaisen maakunnan identiteetti olivat aiheena Lappeenrannan kesäyliopiston järjestämässä seminaarissa Lappeenrannassa.

Sotakorvaukset lohkaisivat valtion menoista enimmillään 16 prosenttia ja bruttokansantuotteesta kahdeksan prosenttia.

 

Vesterisen mukaan puunjalostus ja metalli täyttivät kumpikin kolmanneksen toimituksista, vanhat ja uudet laivat neljänneksen. Neuvostoliitto vei parhaat jäljellejääneet kauppalaivaston alukset.

– Sotakorvauslaivojen rakentamisessa karjalainen tietotaito oli ratkaisevassa asemassa. Laivateollisuuden yksi luoja oli Koivistolta evakkoon lähtenyt Filip Hollming, jonka Raumalla toiminut kuunaritelakka rakensi puulaivoja. Raumalle tulivat töihin myös koivistolaiset laivanrakentajat, joista on monta tarinaa.

– Työnjohtaja ilmoitti laivapuusepälle piirtävänsä seuraavan työvaiheen. Rakentaja tokaisi siihen, että “miten sie ossaat sen piirtää, ko mie oo rakentant sitä vielä”, kertoili Vesterinen.

 

Myös Pernajassa Valkon telakalla rakennettiin kuunareita ja proomuja karjalaisopein.

Eteläkarjalaisilla yrityksillä oli suuri osa puunjalostuksen ja metallin sotakorvaustoimituksissa.

Stalinin peukalonjälki vei Enson, mutta Vuoksenniskan rautatehdas jäi jäljelle. Oy Vuoksenniska Ab valmisti sotakorvaustoimituksiin 84 200 tonnia rautaa.

Suurin häviäjä oli metsäteollisuus, joka menetti rajan taakse muiden muassa 77 sahaa, neljä vaneritehdasta ja paperitehdasta, sekä viisi sulfiitti- ja kaksi sulfaattiselluloosatehdasta.

– Maailmalla kysytyn sulfaattiselluloosan tuotanto katosi Suomesta kokonaan Enson ja Pitkärannan laitosten menettämisen myötä, Vesterinen huomautti.

Metsäteollisuuden yhteydessä olleet Rouhialan ja Enso-Vallinkosken modernin voimalaitoksen menetykset leikkasivat Suomen energiantuotannosta neljänneksen.

– Suomi joutui rakentamaan koneita ja laitteita länsimarkkinoille tulevalle kilpailijalleen Neuvostoliitolle, joten oma teollisuus pääsi investoimaan vasta sotakorvausten jälkeen, Vesterinen huomautti.

 

 

LUE LISÄÄ  27.8. KARJALA-LEHDESTÄ

 

 

Marianne Valolan intohimona on luoda ihmisille elämyksiä

Karjalaisseurojen Lahden piirin Vuoden karjalaiseksi taiteilijaksi nimeämä muotoilija Marianne Valola osallistuu yhteiskunnallisiin keskusteluihin taiteen ja muotoilun keinoin. Hän haluaa vaikuttaa ympäristöönsä luomalla kauneutta ja katsomalla jo totuttuja asioita uusin silmin.


PÄIVI PARJANEN

 

Marianne säteilee nimensä mukaisesti valoa ympärilleen. Hän hymyilee lähes taukoamatta kertoessaan työstään ja elämästään. 

– Olen onnellinen. Minusta tuntuu, että 37 vuodessa olen saanut elämässä paljon. Monta toivetta on täyttynyt ja tuntuu, että olen saanut jopa kirsikoita kakun päälle, hän toteaa.

Monessa mukana oleva taiteilija on ehtinyt paljon. Hänen kotisivuillaan oleva ansioluettelo on hengästyttävä. 

– Muotoilijana en ole millään tavoin pysynyt lestissäni. Intohimoni on luoda ihmisille elämyksiä ja edistää heidän hyvää oloaan. Suunnittelen tuotteita ja palveluita, kehitän konsepteja, pidän ryhmäliikuntatunteja ja olen vähän runouttakin kokeillut, tapoja on monia, kolmen lapsen äiti luettelee.

Marianne näkee , että muotoilu tekee näkyväksi yhteiskunnassa jo olemassa olevia asioita, joilla ei vielä ole muotoa tulla esille.

– Muotoilu tekee näkyväksi vaikeitakin kokonaisuuksia, hän tarkentaa.

Marianne opiskelee parasta aikaa Lahden muotoiluinstituutissa muotoilun ylempää korkeakoulututkintoa. Hän paljastaa haaveilevansa työstä, joka liittyy joko perinteeseen tai seurakuntaan.

 

 

 

LUE LISÄÄ 27.8. KARJALA-LEHDESTÄ

 

 

Autoillen Karjalassa - Pobeda ei ole meidän!

PENTTI VÄSITÖ

TUULA KOPONEN

 

Nyt, kun retkemme kohteena ovat Muolaa, Kyyrölä, Uusikirkko, Kanneljärvi, Heinjoki,  Äyräpää ja Raivola, koemme taas jotain ainutlaatuista. Eksymme. Ajamme kaksi tuntia pitkin Karjalan huonoimpia metsäteitä tietämättä missä olemme.

Teitä risteile sinne tänne. Ihmisellä on aina vähintään kaksi mahdollisuutta, joskus kolme, niin myös täällä metsässä: na prava, na leva tai prjama. Siis oikealle, vasemmalle tai suoraan. Jos ei ole keneltä kysyä, pitää mennä sinne mikä tuntuu oikealta. Kun löytyy joku keneltä kysyä, saa useimmiten vastaukseksi: luulisin, että vasemmalle, en tiedä, asun Pietarissa. Parhaan vastauksen antaa mustikoita poimiva vanha mies.

– Anteeksi, voitteko sanoa missä olemme ja miten pääsemme Baryshevon (Äyräpään) suuntaan?

– Valitettavasti en tiedä missä olen, poikani toi minut tänne. Hän hakee minut myöhemmin. Mutta menkää suoraan ja kääntykää vasemmalle, ehkä se on siellä.

Me menemme. Lopulta pääsemme pikitielle ja käännymme oikealle. Viidentoista kilometrin kuluttua näemme marjastajia. Heidän geepeeässänsä mukaan meidän on tehtävä u-käännös Äyräpäähän päästäksemme. Olisi pitänyt uskoa miestä, joka ei tiennyt missä oli.

 

 

 

LUE LISÄÄ 27.8. KARJALA-LEHDESTÄ

 

Perhosmaailman raju muutos tuo uusia lajeja yli itärajan

ESA AALLAS 

 

 Aiempaa useampi perhonen loikkaa, harhailee, vaeltaa mutta myös muuttaa maahamme Kannakselta ja Venäjän Karjalasta.  

 – Perhosmaailmassa muutokset ovat olleet rajuja ja todennäköisesti jatkuvat. Lajit vyöryvät rintaman leveydeltä hämmästyttävää vauhtia pohjoiseen.

 – Aikaistuvien, lämpenevien ja pitenevien kesien myötä lajeja etsiytyy paikoille, joissa vielä 20–30 vuotta sitten niille ei ollut eloonjäämisen edellytyksiä. 

Näin tiivistää perhostutkija, Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin johtaja Kimmo Saarinen.  

Tiuruniemessä , Imatran ja Lappeenrannassa välissä Saimaan äärellä sijaitseva laitos toteuttaa yhdessä Perhostutkijain seuran kanssa valtakunnallista päiväperhosten seurantaa.

Vuonna 1991 alkaneeseen seurantaan oli ilmoitettu 2014 mennessä tietoja 114 lajista ja lähes 4,9 miljoonasta perhosesta. Yli 800 vapaaehtoista havainnoitsijaa on lähettänyt tietoja kaikille avoimeen seurantaan.

– Monesti havainnot ovat kiinni siitä,  että ihminen osuu oikeaan aikaan oikeaan paikkaan, Saarinen muistuttaa.

 

 

 

LUE LISÄÄ 27.8. ILMESTYNEESTÄ KARJALA-LEHDESTÄ

 

LUE 27.8. ILMESTYNEESTÄ KARJALA-LEHDESTÄ!

• Esa Pulliainen tekee musiikkia tunteella ja karjalaisella sielun palolla

• Pasi Hyvätin äidin suku on Kurkijoelta - Eno on luovutetun Karjalan "suurkuluttaja"

• Karjalainen Nuorisoliitto mukaan kansantanssijärjestöjen kesätapahtumaan

• Murrekieltä Peltosten sukujuhlassa

• Jokinäyttämön Kustaan sodan rooleissa vahva karjalaismiehitys

• Elämä karjalaiskylässä oli vivahteikasta

• Neuvostoliitto halusi urkkia AIV-rehun reseptin

• Kirvun pitäjämuseo toiminut jo 30 vuotta

• Harvinainen dokumentti Suistamon haitarityylistä

 

 

Seuraava lehti ilmestyy 3.9. (no 36)