Tällä viikolla » Jutut

Karjalaisten laulun video markkinoi itäistä Suomea

MARKUS RISSANEN

 

 

Pohjois- ja Etelä-Karjalan maakuntaliittojen järjestämä kilpailu Karjalaisten laulun uudesta sovituksesta tukee itäisen Suomen markkinointia. Imatralaisen Osmo´s Cosmos Bandin musiikkivideo sai Karjala-lehden kyselyssä myönteisen vastaanoton.

Kommentit olivat pääosin kannustavia: ”Upea esitys, vaikuttavissa maisemissa. Teki suuren vaikutuksen! Oli mahtava! Hyvä sovitus. Mie tykkään.”  Joukossa oli myös selkeitä En tykkää -kommentteja.

Karjalaisseurojen Lahden piirin sihteeri, paikallista Torkkelin Kiltaa edustava Riitta Henttonen myöntää aluksi ihmetelleensä, miksi laulu piti sovittaa uudelleen. Lopputulos hälvensi Riitan epäilyt.

– Mielettömän hieno video ja sovitus! Olin aluksi aika kyyninen ja ihmettelin miksi. Sitten kuuntelin ja katsoin videon, ja olin vaikuttunut. Upeaa!

Teollisuuden- ja liikkeenharjoittajain Seura Pamaus ry:n johtokunnan jäsen Tomi Härmä pitää mahtavana, että Karjalaisten laulua nostetaan tietoisuuteen tällä tavoin. Perinne pysyy Tomin mielestä elossa vain, jos se elää ja uudistuu ajassa.

– Olisin toivonut rohkeutta valita voittajaksi sovituksen, joka olisi uudistanut kappaletta enemmänkin. Palkittujen joukossa ollut Eero Grundströmin, Tommi Kainulaisen ja Anne-Mari Kivimäen versio nostaa mielestäni melodian aivan uudelle raikkaan modernille tasolle.

Markkinoinnin ammattilaisena Härmä korosti videon tuovan hienosti esiin elämää nyky-Karjalassa sekä esittelevän alueen kaunista luontoa. 

– Maakuntaliitot ottanevat version aktiiviseen käyttöön markkinoinnissa. Toivottavasti myös muissakin karjalaisyhteisöissä uskalletaan tarttua karjalaisen perinteen uudistamiseen rohkeasti, kannustaa Tomi Härmä.

Järvenpään Karjala-Seuran sihteeri Pirjo Mäkelä on vaikuttunut.

– Olipahan mahtavan raikas versio. Kuvitus oli luonnonläheinen ja hieno. Esimerkiksi Imatrankoski on aina vaikuttava, Pirjo kommentoi. 

 

KUVA:  

Video kiertää itärajaamme Kolilta Imatrankosken kautta Lappeenrannan satamaan. Kuvaus yhdisti maakuntien toimijoita, joista yksi oli imatralainen nuorisokuoro.


 

LUE LISÄÄ 11.2. KARJALA-LEHDESTÄ

 

 

Vuoden historiakirja pureutuu valtajärjestelmiin

LASSE KOSKINEN

 

Suomalaiset historiapäivät järjestettiin Lahdessa 17. kerran. Avajaispäivänä julkistettiin vuoden 2015 historiakirjan valinta. Valintaraati oli tällä kerralla näkemykseltään tieteellinen. Siihen kuuluivat puheenjohtajana professori Marjatta Hietala ja jäseninä professori Sirkka Ahonen, lehtori Markku Liuskari ja filosofian maisteri Veikko Löyttyniemi

Vuoden teokseksi valittiin professori Jukka Korpelan teos Länsimaisen yhteiskunnan juurilla, Jumalan laista oikeusvaltion syntyyn (Gaudeamus). Palkintolautakunnan mukaan kirja edistää ansiokkaasti historiallisen tietämyksen laajenemista ja syvenemistä suomalaisen yleisön keskuudessa. 

Valinnan takana oleva Historian Ystäväin Liitto perusteli valintaa ajankohtaisuudella, koska nyt puhutaan rajoja ylittävästä historiasta ja verkostoista. Korpela pohtii teoksessaan kysymystä, miksi oikeusvaltio on meillä itsestäänselvyys, mutta ei toteudu pääosissa maailman yhteiskunnista.

 

 

KUVA:  

Professori Jukka Korpela tarkastelee palkitussa kirjassaan muun muassa islamin ja länsimaisen kulttuurin erilaisuuksia.

 

LUE LISÄÄ  11.2. KARJALA-LEHDESTÄ

 

Jukka Korpela.JPG

 

Runonlaulajan suku sai Simanan pirtin takaisin

Pieni Ilomantsin kunta teki ison kulttuuriteon ja osti Simana Sissosen pirtin pihapiirin palauttaakseen sen Sissosten sukuseuran omistukseen

 

PIA PAANANEN

 

 

Sissolan pihapiiri lepää ilomantsilaisessa vaaramaisemassa metsien keskellä Mekrijärven kupeella. Isompi Simanan pirtti ja kuisteineen ja pienempi Iivanan pirtti odottavat vierasta astumaan sisälle. Lisäksi pihapiiriin kuuluvat aitta, lato ja savusauna ja navetta, ovatpa eläinten kotieläinten kujosetkin vielä omilla paikoillaan. 

Piha on eilisen tuiskun jälkeen luminen, mutta se ei Sissosten sukuseuran ilomantsilaista aktiivia Jorma Sissosta haittaa. Hymy on herkässä ja mieli hyvä, sillä Ilomantsin kunta osti Sissolan talon Senaatti-kiinteistöltä 5000 eurolla lahjoittaakseen sen Sissosten sukuseuralle.

– On tässä joku vuosi mennytkin tässä asiaa yhdessä Ilomantsin kunnan edustajien kanssa eteenpäin viedessä ja nyt on kyllä hyvä mieli, Sissonen kertoo.

Jo vuonna 2013 Sissosten sukuseura ja Ilomantsin kunta kävivät Museoviraston kanssa Sissolan pihapiiriä koskevia neuvotteluja, jotka tähtäsivät siihen, että sukuseura saa pihapiirin käyttöönsä lahjoituksena.

– Sukuseura oli jo silloin valmis ottamaan vastaan talon ja kunnostamaan ja ylläpitämään pihapiirin rakennuksia ja kehittämään pihapiiriä, Sissonen sanoo ja myöntää, että toki tähän työhön liittyvä vastuu hiukan painaakin sukuseuraa.

 

Kuva:

Sissolan pihapiiriä talvimaisemassa.

 

LUE LISÄÄ 11.2. KARJALA-LEHDESTÄ

 

 

Suomalaistaminen edisti matkailun kehitystä Terijoella

Terijoesta ei rakennettu suomalaista matkailuparatiisia ainoastaan siihen liittyvien elinkeinojen takia. Taustalla oli venäläisyyteen ja Neuvostoliittoon liittynyt vierauden pelko. Pienen Suomen ja suuren ja mahtavan välistä henkistä ja fyysistä rajaa haluttiin vahvistaa Terijokea suomalaistamalla. Mitä enemmän alueelle saataisiin asukkaita ja matkailijoita kotimaasta, sitä vahvemmaksi rajan nähtiin rakentuvan.

 

PÄIVI PARJANEN

 

 

Terijoki ehti toimia lähes puoli vuosisataa venäläisten huvila-asutusalueena ennen kuin vallankumous Venäjällä ja Suomen itsenäistyminen sulkivat rajan. Terijoen tyhjennyttyä venäläisistä kesäasukkaista alueella jäi tuhansia tyhjiä huviloita ja useita kymmeniä kilometrejä hiekkarantaa, joille oli keksittävä pikaisesti uutta käyttöä. Vastaus löytyi matkailun kehittämisestä.

Etelä-Karjalan museon kokoelma-amanuenssina työskentelevä filosofian maisteri Reija Eeva on tutkinut, kuinka Terijokea mainostettiin 1920- ja 1930-luvuilla. Lähdeaineistonaan hän käytti Terijoen matkailuun liittyneitä matkailuesitteitä, Etelä-Karjalan museon kokoelmista löytyviä postikortteja ja kolmea Kannaksen matkailusta kertovaa radio-ohjelmaa.

 

 

Puskuri kahden

maan välissä

 

1920–1930-lukujen Suomessa elettiin voimakasta kansallisen identiteetin etsimisen aikaa. Itsenäinen Suomi oli vasta nuori valtio ja sen kehittyminen edellytti muun muassa henkistä yhtenäisyyttä ja rajojen vahvistamista. Viime mainittuun tarkoitukseen matkailu soveltui hyvin.

 

Terijoki oli puskuri kahden monin tavoin erilaisen maan välissä, ja sinne tarvittiin lisää väestöpohjaa.

– Erityisesti Terijoelle haluttiin isänmaallisia aatteita arvostavia taiteilijoita, näyttelijöitä, kirjailijoita. Heidän vanavedessään saapui samanlaisen arvomaailman jakavia tavallisia keskiluokkaisia ihmisiä, joilla oli kaupungistumisen myötä aiempaa runsaammin rahaa käytettävissään. Vieraan töissä heillä oli myös enemmän vapaa-aikaa lyhyen vuosiloman ansiosta, Reija Eeva toteaa.

Reija Eeva sanoo tutkimiensa matkailuesitteiden pohjalta vaikuttaneen jopa siltä, ettei ollut suurtakaan merkitystä miten pitkään matkailijat Terijoella viipyivät. Tärkeämpää oli, että heidän aatemaailmansa ja suomalaistamispolitiikan arvot kohtasivat.

– Toki osa huviloista myytiin tai vuokrattiin myös pidempiaikaiseen oleiluun alueella, hän muistuttaa.

 

 

LUE LISÄÄ  11.2. KARJALA-LEHDESTÄ

 

Kalle Päätalo oli vastuun mies myös rintamilla

Menestyskirjailija, painosten jättiläinen Kalle Päätalo oli jo nuoresta pitäen tinkimätön, vastuunsa tunteva mies. Mitä nöyrin sotilas ja isänmaan ystävä. Tämä käy ilmi myös Seppo Porvalin uudesta teoksesta.

 

 

KARI KUMPULAMPI

 

 

 

Yli kolmekymmentä teosta julkaissut, nykyisin Laosissa asuva Seppo Porvali kuvaa maamme viime sotia ja sota-ajan ihmisiä isolla sydämellä. Toisen polven evakkona hän tietää, miten kohtalo armoa tuntematta riepottelee ja erottaa läheisiä toisistaan historian myllerryksissä.

Porvalin tyyliin ei kuulu kaunistella rintamien todellisuutta ja niin hän ei tee myöskään uudessa teoksessaan Kersantti Kalle Päätalo, mestarikirjailijan sota (Revontuli 2015). Hänen rintamakuvauksensa Vienan taipaleilta ovat äärimmäisen todentuntuisia.

” Vaikka kesän helteet olivat jo mennyttä, makeankuvottava mätänevien ruumiiden haju kattoi koko tienoon. Yläpuolella liiteli parvittain korppeja, ja mustia, lihavia raatokärpäsiä siksi tuhansittain joka päivä.”

 

Porvalin uusi teos on järisyttävä kuvaus III Armeijankunnan retkestä Vienan korpiin jatkosodan hyökkäysvaiheessa kesän 1941 lopulla. Suomalaiset etenivät everstiluutnantti Jussi Turtolan komennuksessa ja saksalaisten aseveljien rinnalla syvälle vihollisen puolelle kohteinaan Louhi ja Muurmannin rata. Vienassa taisteli myös Kalle Päätalo (1919-2000), alikersantti ja myöhemmin kersantti. Tuleva suosikkikirjailija.

– Kallen ei olisi tarvinnut lähteä hyökkäämään, mutta hän ei halunnut saada ” pelkurin ” mainetta, tahi edes sitä, että hän soti ” töpinässä ” eli takaportaassa. Kaiken lisäksi hän osallistui hyökkäykseen ilman silmälaseja, likinäköisenä, Porvali kertoo.

Vuosien varrella, 1980-luvulta lähtien, Porvali tapasi usein Päätalon, niin lehtimiehenä kuin ystävänäkin.

– Kalle oli ylitunnollinen myös sotilaana. Kaiken piti olla järjestyksessä. Turhaan häntä ei sanottu milli-Kalleksi. Ystävänä hän oli parhaasta päästä, aina valmiina auttamaan lähimmäisiään.

 

Kuva:

Taivalkoski 1986. Seppo Porvali (vas.) haastattelee Kalle Päätaloa Elämän vonkamies- elokuvan filmausten tiimoilta. Elokuvan ohjasi Mikko Niskanen. (Kuva: Seppo Porvalin arkisto)


 

LUE LISÄÄ 11.2. KARJALA-LEHDESTÄ

 

LUE 11.2. ILMESTYNEESTÄ KARJALA-LEHDESTÄ!

• Anu Hälvä Sallinen ohjasi Miehen kylkiluun Karjalaiselle Näyttämölle

• "Karjalaisuus ei lähde minusta koskaan!, sanoo Veikko Malaska

• Karjalan keittiö: Ekotehokas luonnon oma makeutusaine hunaja

• Anna Leanovan kengissä Uutjärveltä Viteleeseen

• Eversti Olli Paloheimo piti "kilpensä puhtaana"

• Markku Volotisen isä lähti talvisodan jälkeen Kolosjoen nikkelikaivokselle

 

Seuraava lehti ilmestyy 18.2.2016. (no 7)