2017-01-18 12:44:14

Kansantanssin ja -musiikin koulutus ei suostu häviämään

Opiskelijoita, hyviä opettajia ja töitä riittää. Missä vika, kun kansanmusiikin ja kansantanssin koulutus on silti vaakalaudalla. Hallitus ei ole koulutus- eikä kulttuurimyönteinen, mutta onko alalla oltu vain tyytyväisiä keskenään?

Suomalaiset tanssivat enemmän kuin koskaan, mutta ammattitaitoiset opettajat ovat vaarassa loppua. 

Taideopetuksen kentässä tanssi on marginaalissa ja kansantanssi vielä senkin marginaalissa. Alan koulutuspaikkoja on vuodessa lakkautettu puoleen, vaikka koulutus vetää, opetus on korkeatasoista ja valmistuneet työllistyvät.

Kansanmusiikin ja kansantanssin edistämiskeskuksen Folkforum-seminaarissa keskusteltiin alan ammattikoulutuksen uhista. Seminaari järjestettiin Folklandia-talvifestivaalin yhteydessä viime perjantaina Helsingissä.

Koulutus ja kulttuuri ei ole nykyhallituksen suosiossa. Viime syksynä Oulun ammattikorkeakoulun tanssilinja oltiin lakkauttamassa ja sen mukana maan ainoa kansantanssin ammattiopettajakoulutus.

– Tässä yhteiskunnassa perustellaan asiat luvuilla, joten päättäjät peruivat lakkautuksen, kun saivat 10 vuoden tilastot, kertoo lehtori Anssi Kirkonpelto.

Kirkonpelto sanoo, että päättäjät ovat sokaistuneet globaaleista trendeistä kuten tilaton oppiminen, massaoppiminen ja yhdenmukaisuus. Sillä keinoin uniikit piirteet häviävät.

TAINA SAARINEN

LUE LISÄÄ 19.1. ILMESTYNEESTÄ KARJALA-LEHDESTÄ


KUVA

Oulun ammattikorkeakoulusta valmistuvat maamme kansantanssinopettajat. ”Karjalaisesta tanssituvasta” Folklandialla näkyy myös huipputaito. (Kuva Sten Sirén)



 
Lue lisää
2017-01-18 12:46:49

Ravintola Espilässä oli ainutlaatuinen tunnelma

Viipurilaiset Anna ja Pekka Toropainen loivat omistamalleen ravintola Espilälle loisteliaan maineen, joka tunnetaan vielä tänä päivänä. Toropaiset tunteneet kuvailevat heitä sydämellisiksi ihmisiksi, jotka mielellään kestitsivät vieraitaan runsaan ruokapöydän ääressä. 

Ulkona paukkuu loppiaisaaton kireä pakkanen, mutta Else Sepän kodissa Helsingin Pajamäessä on  lämmin tunnelma. Irmeli Porki sekä Anu ja Jukka Kilpi ovat kokoontuneet suvun vanhimman luo muistelemaan Anna (o.s. Penttinen) ja Pekka Toropaista.

Toropaisten vieraanvaraisuus ja rakkaus ruokaan ovat siirtyneet perintönä myös heidän sukulaisilleen. Else Sepänkin luona syöminen on tärkeä osa yhdessäoloa. Kahvipöytään on katettu monta sorttia niin suolaista kuin makeaa, ja vierasta kehotetaan tuon tuota ottamaan lisää. Tyhjin vatsoin ei saa missään nimessä olla.

– Ruoka on ollut suvussamme aina ja kaikessa keskipiste ja siitä puhutaan. Jopa silloin kun olemme syömässä, suunnittelemme jo seuraavaa ateriaa, nauraa Else Sepän tytär Anu Kilpi. 

Else Seppä on syntynyt 1924 Viipurissa  Lydia (o.s. Penttinen) ja Albert Waseniuksen perheeseen. Lydia Wasenius oli Anna Toropaisen sisar. Kun Anna kuoli vuonna 1955,  itsekin leskeksi jääneestä Lydiasta tuli Pekka Toropaisen toinen vaimo. 

– En minä jaksa enää uuteen sukuun tutustua, Else Seppä kertoo Pekka Toropaisen perustelleen toista liittoaan.

Sukulaiset muistavat Toropaiset hyvin lapsirakkaina. Heillä oli kaksi adoptiolasta Pekka Tuure Johannes eli Peti ja Anna-Maija sekä kasvattitytär Sirkka. Heidän kotinsa ja kesäpaikkansa ovet olivat aina auki myös suvun lapsille.

– Me lapset kutsuimme Annaa kaksmammaksi, koska hän oli kaikille suvun ja naapurustonkin lapsille kuin toinen äiti. Pekka oli meille etäisempi, mutta emme me häntäkään pelänneet. Kyläillessämme heidän luonaan mamma teetti meillä pieniä töitä. Keräsimme marjoja ja käpyjä ja saimme siitä palkkaa. Tällä hän opetti meille, ettei mitään saa ilmaiseksi. Palkka maksettiin kerran viikossa ja ryntäsimme saman tien kauppaan ostamaan karkkia, muistelee Irmeli Porki. Hänen äitinsä Toini Jukkara oli Anna Toropaisen sisar.

Viipurilaisten

suosikkiravintola

Anna ja Pekka Toropainen ryhtyivät isännöimään ravintola Espilää vuonna 1920. Aiemmin Espilän paikalla oli sijainnut 1868 rakennettu ja parikymmentä vuotta myöhemmin tulipalossa tuhoutunut hotelli-ravintola Belvéréde. 

Vuonna 1890 Belvédéren tontille valmistui  Brynolf Blomqvistin suunnittelema uusi ravintolarakennus Esplanad, jonka nimi muutettiin sittemmin Espiläksi. Vuonna 1935 rakennusta remontoitiin arkkitehti Uno Ullbergin suunnitelmien mukaan ja samassa yhteydessä sen edustalle valmistui uusi esiintymislava sisällissodassa tuhoutuneen tilalle.

PÄIVI PARJANEN

LUE LISÄÄ  19.12017  ILMESTYNEESTÄ KARJALA-LEHDESTÄ

KUVA:

Torkkelin puistossa sijainnut Espilä oli viipurilaisten ykköpaikka. (Kuva: VirtuaaliViipurin arkisto)





 
Lue lisää
2017-01-18 12:48:28

Pekan kätköistä löytyy tuhansia pelipukuja

Suunnittelija Pekka Jyrkiäisen kätköissä on valtava määrä karjalaisten urheiluseurojen pelipukuja. Jalkapallosta pelipukuja löytyy yli tuhat, pesäpallosta reilut 500, jääkiekosta Jyrkiäisen kätköistä löytyy 500 peliasua ja jääpallosta noin 400. Pekan peliasut eivät ole vaatteina, vaan piirroksina.

Pekka Jyrkiäisen piirtämät peliasut ovat kuvittaneet muun muassa muutamia urheiluhistoriaan liittyviä kirjoja. Lähes päivittäin Pekka hujauttaa piirustuksiaan yhä suositummaksi käyvään Facebookin Pesäpallojuttuja-sivustoon.

– Käytännössä piirustukseni ovat 1920-luvun alusta vuoteen 1969. Siis ajalta ennen kuin peliasuista tuli mainosten täyttämiä tilkkutäkkejä, Jyrkiäinen kertoo.

Helsingissä asuva ja kaupungin liikuntavirastossa työskentelevä Pekka Jyrkiäinen on isänsä suvun puolelta Hiitolan Kosenmuonin kylästä. Pekan isä on nimeltään Aarne (synt. 1929) ja isoisä Juho. Jyrkiäisen suku liikehti Karjalan laulumailla jo 1600-luvulla. Suvun kantaisä oli haastateltavan täyskaima, Pekka Jyrkiäinen.

– Lapsuus- ja nuoruusvuoteni vietin Ylihärmässä, Etelä-Pohjanmaalla. Karjala oli lapsena ollessani perhepiirissämme läsnä, se oli muun muassa esillä siten, että ukille tuli Karjala-lehti. Isälleni Karjala tulee yhä, Pekka Jyrkiäinen muistelee.

– Karjala merkitsee minulle hyvin paljon. Olen kiinnostunut Karjalan urheiluseuroista, erityisesti palloilujoukkueista, Pekka tunnustaa.

HANNU RANTA

KUVA:

Liikunnan parissa työskentelevä Pekka Jyrkiäinen on tuttu näky helsinkiläisillä liikuntapaikoilla. Kuva Anastasia Ranta


LUE LISÄÄ  19.1.2017 KARJALA-LEHDESTÄ



 
Lue lisää
2017-01-18 12:54:22

LUE 19.1.2017. ILMESTYNEESTÄ KARJALA-LEHDESTÄ!

• Folklandia-risteilyllä palkittiin kansanmusiikin ja -tanssin tekijöitä

• Lahden konserttitaloon historianäyttlely

• Pimiä tallensi Kivennavan kauneuden

• Veikko Puska ikuistaa Imatran paikallishistoriaa

• Kaija Kukkarolla pitkä pesti Vakkilaisten Sukuseuran sihteerinä

• Isänäidin sitkeys teki vaikutuksen keminmaalaiseen Oili Johanssoniin

Seuraava lehti ilmestyy  26.1.2017. (no 4)

Tilaa irtonumero : http://www.karjala-lehti.fi/index.php?p=42&c=6


 
Lue lisää
2017-01-18 12:50:42

Kolumni 19.1. 2017

Joulukuinen viikonloppu Imatralla

Anna Kortelainen

kirjailija

Joulukuun alussa vein äitini viikonlopuksi Imatran Valtionhotelliin. Äiti arvostaa nimittäin joululahjoja, jotka eivät tuota uutta tavaraa. Kirjat ovat ainoa poikkeus sääntöön. Niinpä varasin meille Valtionhotellista koskenpuoleisen huoneen jossa on kylpyamme, pakkasin reppuun ulkoiluvaatteiden ohella pullon luomupunaviiniä, suolapähkinöitä ja kylpyvaahtoa (ja lisäksi muistikirjan koska olihan minulla myös kirjoittamiseen liittyvä tehtävä mielessäni, mutta se on toinen juttu). Äidilleni en paljastanut, minne olimme menossa, vaan kehotin häntä pakkaamaan vain hammasharjan ja lämpimät vaihtovaatteet. Jo menomatka junassa oli riemukas, kun jutustelimme ravintolavaunussa samassa pöydässä aamukahvilla istuvien matkustajien kanssa. Muistin taas rakastettavan sanan: pöytäystävyys. Äiti riemastui, kun konduktööri epähuomiossa paljasti hänelle matkakohteemme ja koko pöytäseurue repesi nauruun.

PERILLÄ MEITÄ odotti kuvankaunis hotellihuone ja perusteellinen hemmotteluhoito kauneushoitolassa. Koskaan ennen emme ole yhdessä vaienneet parin tunnin ajan sen jälkeen kun minä opin puhumaan melkein viisikymmentä vuotta sitten. Palailimme kookosöljyltä tuoksuen takaisin huoneeseemme. Oli jo kova nälkä ja lähdimme lähettyvillä olevan kävelykadun varrella olevaan Buttenhoff-ravintolaan, josta olin varannut pöydän. Söimme loistavan illallisen ja juttu luisti. Takaisin kävelykadulle tupsahdettuamme pohdimme hetken aikaa yömyssyn nauttimista vaikkapa vastapäisessä ravintolassa, jonka nimi näytti olevan Vuoksenvahti. Mutta kello oli paljon ja pakkanen pureva. Muistin että repussani on punaviinipullo. Päätimme siis sittenkin vetäytyä takaisin hotelliin.

LAITOIN ÄIDILLE vaahtokylvyn ja sitten kääriydyimme hotellin aamutakkeihin, siemailimme punaviiniä ja jatkoimme juttua. Televisioruudussa Hercule Poirot ratkaisi jotakin arvoitusta, mutta me höpöttelimme omiamme. Äiti nojasi tyynyihin, haki mukavan asennon ja sanoi: ”Minulla on täydellisen hyvä olo.” Puolenyön aikaan asetuimme yöpuulle ja uni maistui.

Aamulla havahduin hereille ja vilkaisin puhelinta. Kummallista. Puhelimen ruudulla uutissivuston kohdalla oli kuva Vuoksenvahti-ravintolan julkisivusta. Ensimmäinen ajatukseni oli, että uutissivusto on paikantanut, missä olen. Avasin sivuston ja luin kauhukseni, että siinä kohdassa, missä illalla olimme seisseet ja epäröineet, oli hieman myöhemmin surmattu kolme ihmistä. En edes muista, millä haparoivilla sanoilla kerroin äidille, mitä oli tapahtunut. Olimme mykistyneitä.

AAMIAISEN JÄLKEEN uutiset tiesivät kertoa, että kaikki uhrit olivat naisia. Puimme ulkoiluvaatteet ja lähdimme katsomaan koskenuomaa. Kanjoni oli tyhjänäkin jylhä ja vaikuttava. Alhaalla kuilussa jääkansi eli ja natisi. Aurinko paistoi emalinsiniseltä taivaalta ja hanki kimalsi. Silmiin nousi koko ajan kyyneleitä. Otin valokuvia. 

KUN NYT katson ottamiani valokuvia, muistan pakkasen ja auringon poskillani ja muistan epäuskoisen tunteen ja muistan että kävelimme tiukasti käsikynkkää. Sitten suuntasimme kävelykadulle etsimään sunnuntaipäivänä auki olevaa kahvilaa. Vuoksenvahdin eteen oli ilmestynyt kynttilöitä.  En kyennyt ottamaan valokuvaa.

Iltapäivällä aurinko meni pilveen. Me läksimme pikkuhiljaa rautatieasemalle ja palasimme kotiin. Äiti halasi minua lujasti.

Tätä kirjoittaessani reppu on taas pakattuna, koska olen lähdössä Imatralle työmatkalle (puhumaan Viipurista, kuinkas muuten). Ajattelen äitejä ja tyttäriä, elämää ja kuolemaa.

 
Lue lisää