Tällä viikolla » Jutut

Kalevalan runoihin voi tutustua vaikka laulamalla

PÄIVI PARJANEN

 

 

Vuonna 1835 ilmestynyt Kalevala oli toinen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisema kirja. Nyt 180 vuotta myöhemmin Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivän kynnyksellä SKS on julkaissut Kalevalan yhteyteen oppaan, joka pyrkii mataloittamaan kynnystä kansalliseepoksen lukemiseen.

Kalevala ja opas sen lukemiseen -kirja avaa nykyihmisille ovia niin kutsutun uuden Kalevalan maailmaan. Uusi Kalevala ilmestyi vuonna 1849 ja sitä Elias Lönnrot täydensi sekä itse keräämillään uusilla että  D.E.D. Europaeuksen kolmen ensimmäisen runonkeruumatkan runoilla. 

– Nimenomaan uusi Kalevala on se, jonka suomalaiset tuntevat kansalliseepoksenaan, sanoo kirjan toimittaja, folkloristi Liisa Kaski.

 

Perinteentutkija oikoo varsin yleistä käsitystä siitä, että Kalevala olisi ammoin ollut todellinen paikka jossain ja Lönnrotin keräämät runot olisivat sirpaleita muinaisajoilta. Näin ei ole. Kalevala on 180 vuotta sitten syntynyt kaunokirjallinen teos Lönnrotin Vienan Karjalan-matkoillaan keräämistä kansanrunoista, joita hän täydensi ja nivoi yhteen oman kirjallisen suunnitelmansa mukaisesti.

 

NIIN HIENOA TEKSTIÄ kuin Kalevalan tarinat , runot ja loitsut ovatkin, useimmille lukijoille niiden sisältö ja merkitys jäävät mysteereiksi.  Syy ei aina ole lukijassa itsessään.

Liisa Kasken mukaan ymmärtämistä vaikeuttaa  muun muassa se, että  Kalevalassa olevat kansanrunot on alun perin tarkoitettu pelkästään kuunneltaviksi.

– Kansanrunojen ilmaisutapa on aivan erilainen kuin luettavaksi tarkoitetun tekstin, ja siksi runoja on vaikea hahmottaa kirjoitetussa muodossa. Kalevalan runot ovat myös paljon pidempiä kuin karjalaisissa pirteissä lauletut runot.

Kalevalasta puuttuu yhtenäinen juoni  ja tarina etenee verkkaisemmin, mihin tiiviin ja nopean ilmaisun, elokuvien ja romaanien kasvattamat nykyihmiset ovat tottuneet. Myös runot poikkeavat ajallisesti toisistaan ja ne on alkujaan tarkoitettu eri tarkoituksia varten.

– Osa runoista kertoo myyttisten sankareiden seikkailuista, osa kuvailee erilaisia tunteita ja osa kertaa hääjuhlaan kuuluvia rituaaleja, Liisa Kaski selvittää.

 

KALEVALA  JA OPAS SEN LUKEMISEEN -kirjasta selvitetään kansantajuisesti miten, missä ja miksi Kalevala on aikoinaan tehty ja millainen merkitys sillä on ollut suomalaisten kansallisen identiteetin, kulttuurin, taiteen ja tieteen kehittymiseen.

Henkilöhakemistosta voi tarkistaa kuka on kukin, sillä Kalevalan tutuimpien hahmojen Väinämöisen, Ainon, Kullervon, Joukahaisen,  Louhen ja Lemminkäisen lisäksi teksteissä vilisee myös suuri joukko muitakin hahmoja. 

Nykyiselle suomen kielelle vieraiden sanojen merkitykset löytyvät sanastosta, johon on koottu tekstin ymmärtämisen kannalta keskeisimmät sanat. 

 

 

 

LUE LISÄÄ KARJALA-LEHDESTÄ 26.2.

 

 

 

 

Niiralan rajanylityspaikasta neuvoteltiin Petroskoissa

Pohjois-Karjalan delegaatio tapasi Hudilaisen

 

 

TIMO LEINONEN

TIINA MOISALA

 

Pohjois-Karjalan maakuntaliiton, Joensuun kaupungin ja Tohmajärven kunnan johto tapasi 11. helmikuuta Petroskoissa Karjalan tasavallan päämiehen Aleksandr Hudilaisen. Tapaamisen päätavoitteena oli käydä keskustelua Niirala-Värtsilä -rajanylityspaikan kehittämisinvestoinneista ja Venäjän

puolen tieyhteyksistä raja-asemalle.

– Pidämme Niirala-Värtsilä –rajanylityspaikan kehittämistä erittäin tärkeänä, totesi maakuntavaltuuston puheenjohtaja Seppo Eskelinen.

– Suomen puolella uudet kaistajärjestelyt otetaan käyttöön keväällä ja vaiheet II-III ovat jo valmisteillä. Suomen puolella rajalle johtavan Onkamo-Niiralan 35 kilometrin mittaisen tieosuuden parantaminen on maakunnan kärkihanke ja se on tarkoitus saada mukaan tulevaan hallitusohjelmaan. 

– Tavoitteena on myös kehittää kaupanpalveluja rajan läheisyydessä Tohmajärvellä. Matkailu Suomesta Karjalan tasavaltaan ja Venäjälle on lisääntynyt ja matkanjärjestäjät ennakoivat sen lisääntyvän entisestään tulevaisuudessa. On toivottavaa, että valmisteilla olevaan Karelia CBC -ohjelmaan saadaan rajainfrahankkeita myös Niirala-Värtsilään liittyen. 

 

Värtsilän kehittäminen 

tavoiteohjelmassa

 

Aleksandr Hudilainen toi esille, että Värtsilän rautatierajanylityspaikan korjaus on sisällytetty federatiivisen tavoiteohjelman konseptiin ”Karjalan tasavallan kehittäminen vuoteen 2020 asti”. Se sisältää muun muassa rautatieaseman kunnostuksen. Federaation suunniteltu rahoitus tähän tarkoitukseen on miljardi ruplaa eli noin 13 miljoonaa euroa.

 

Hudilainen kertoi, että maaliskuun lopussa järjestetään Karjalan tasavallan rajanylityspaikkojen kehittämisestä tärkeä kokous rajanylityspaikkojen kehittämisestä vastaavan federaation viraston Rosgranitsan ja Venäjän liikenneministeriön kanssa. Asialistalla on muun muassa Värtsilän rautatierajanylityspaikan ja Sortavala-Värtsilä -tien kunnostaminen. 

 

Hudilaisen mukaan Pietari-Sortavala-Prääsä -tietä rakennetaan parhaillaan. Tietä rakennettiin viime vuonna 25 kilometriä. Uusi Pietari-Sortavala -tie on 90 kilometriä lyhyempi kuin vanha. Rakennetun tien on tarkoitus liittyä Murmanskin tiehen Prääsässä vuonna 2020. Värtsilä-Sortavalan 53 kilomterin pituisen tien pitäisi olla federaation tie. Tien luokitusta pyritään muuttamaan ja siten saamaan tien kunnostukseen lisärahoitusta, mutta tietoa rahoituksesta ei ainakaan vielä ole. Mikäli hanke etenee, tulee Sortavalan ja Värtsilän välisestä tiestä uuden Pietarista Petroskoin kautta Murmanskiin kulkevan nykyaikaisen tieverkon sivuhaara.

 

Hudilainen lupasi tulla 

ampumahiihtokisoihin

 

Joensuun kaupunginhallituksen puheenjohtaja Markku Kauppinen kutsui Hudilaisen seuraamaan maaliskuun alkupuolella järjestettäviä ampumahiihdon maailmanmestaruuskilpailuja Kontiolahteen. Hudilainen otti kutsun mielihyvin vastaan.

– Karjalan tasavallassa toivotaan myös suomalaisten suuntaavan entistä enemmän matkojaan Petroskoihin ja Sortavalaan varsinkin nyt, kun ruplan kurssi on alhaalla, kehottaa Pohjois-Karjalan maakuntajohtaja Pentti Hyttinen.

 

Delegaatioon kuuluivat maakuntavaltuuston puheenjohtaja Seppo Eskelinen, maakuntajohtaja Pentti Hyttinen, Joensuun kaupunginhallituksen puheenjohtaja Markku Kauppinen ja kaupunginjohtaja Kari Karjalainen, Tohmajärven kunnanjohtaja Olli Riikonen sekä Pohjois-Savon ELY-keskuksen kansainvälisten asioiden koordinaattori Raimo Kaikkonen. Lisäksi Pohjois-Karjalan maakuntaliitosta olivat mukana yhteyspäällikkö Timo Leinonen ja maakuntasuunnittelija Tiina Moisala.

 

 

 

 

Kansalliseepos litistyi 20 minuuttiin sekuntikellon kanssa

KRISTIINA IJÄS

 

Kun speksit olivat tiedossa, sitten vaan hommiin, tuumasi työryhmä Ida Heimonen, Maria Myllykangas, Kaisa Pudas, Riina Salmi ja Markus Virtanen sen kummemmin häkeltymättä. 

Mutta oikeasti: miten satoja sivuja sisältävä Kalevala taipuu vaatimukseen?

– Sekuntikellon kanssa, Virtanen vastaa.

– On ollut hyvää harjoitusta lähteä työstämään aihetta ennalta annetun aikataulun mukaan. Yleensähän ensin harjoitellaan ja sitten katsotaan kauanko esitys kestää, Myllykangas kuvailee prosessia.

– Tämä on ollut hieno toimeksianto, koska tässä tulee testattua, miten paljon voi tiivistää ja miten paljon ehtii kertoa, kun rönsyt on pakko hioa pois, Virtanen jatkaa.

Materiaalista ei todellakaan ollut pulaa, mutta sen 20 minuuttiin puristaminen oli haasteellinen prosessi.

 

Kalevala 

haltuun

 

 

Työryhmä päätti pitäytyi perustarinoissa ja -hahmoissa, joten totta kai esityksestä löytyvät Väinämöinen, Aino, Louhi ja Sampo.

Työryhmä työsti ja ideoi käsikirjoitusta yhdessä. 

–Valmistauduimme kaikki lukemalla Kalevalaa ja katsomalla siitä tehtyjä elokuvia. Fiiliksiin päästäksemme olemme myös laulaneet kalevalaisia lauluja, Myllykangas muistelee.

Työstövaiheessa ilmeni, kuinka hyvin Kalevalan tapahtumia voi rinnastaa tähän päivään. 

Hahmot ovat aikaa kestäviä, eihän se muuten kansalliseepos olisikaan. 

Käytössä on erilaisia näyttämöllisiä tyylilajeja, nukketeatteria, videopeliä, räppiä, kansanmusiikkia ja kalevalaista runonlaulantaa, ettei totuus unohtuisi. 

Tarjonta on tarkoituksella monenkirjavaa tyyliä, jotta esitys uppoaisi mahdollisimman moneen ja että jokainen voisi löytää esityksestä jotain itselleen tuttua. Siihen tarvitaan koukkuja ja tartuntapintoja. Toivomus on, että joku tarttuisi itse kirjaankin esityksen nähtyään.

– Olemme ajatelleet koululaisesityksiä, on tarttumapintoja ja muotoja, kuten pelimaailma, joka on nuorille tuttu, Myllykangas kuvailee. 

– Toivottavasti talk shown ja muun muassa rap-battlen aikana syntyy ahaa-elämys: tästähän Kalevalassa on kysymys, Virtanen toivoo. 

 

Taipuu teos 

vaan ei taitu

 

 

Nyt on nuorten mainospuheen aika. Miksi teidän esitystä kannattaa tulla katsomaan?

– Esitys on taatusti runsas.

– Kun on Kalevalansa lukenut, löytää kaikki tärkeimmät, mutta voivat ehkä yllättyä, että myyttisen tarinan voi nähdä myös näin. 

– Olemme laittaneet eepoksen tarinoita uusiksi, mutta vanhaa kunnioittaen. 

Esityksen voi tilata aluksi Etelä-Suomen alueelle, mutta tekijät ovat anoneet apurahaa esitysten levittämiseksi koko maahan. 

 

LUE LISÄÄ 26.2. KARJALA-LEHDESTÄ

 

Antreataustainen harmonikkamestari Seppo Lankinen: - Aktivoiduin heimoasioissa vasta aikuisiällä

MARKKU SUMMA

 

- Tyyne-mummo onnistui tartuttamaan minuun karjalan murteen jo lapsuusvuosina, mutta vasta aikuisiällä karjalaisuus on löytänyt tukevan sijan arjessani.

Lopen Läyliäisillä asuvan Seppo Lankisen, 54, sukujuuret menevät luovutettuun Karjalaan sekä isän että äidin kautta.

Lankinen, joka on tunnettu harmonikkamies, freelancer-muusikko ja harmonikansoiton opettaja, hankkii elantoa myös maa- ja metsätaloudesta sukutilallaan.

– Useat esiintymiset hanuristina Antrea-seuran kotiseutujuhlissa ja tammi-iltamissa veivät minut lopulta mukaan myös tuon pitäjäseuran hallintoon vuonna 2002. Istuin seuran hallituksessa lähes kymmenen vuotta. Tällä hetkellä en ole mukana seuran aktiivisessa toiminnassa.

Karjalaisuus on ollut läsnä Lankisen elämässä myös tuttavapiirin kautta.

– Meitä on täällä usean karjalaisperheen rinki, ja yhteydenpitomme on ajoittain hyvinkin tiivistä.

 

Isä Antreasta 

ja äiti Jääskestä

 

Sepon vanhemmat ovat Veikko ja Sylvi Lankinen (o.s. Ikävalko). Isä on syntynyt 1928 Antrean Ilmatoivolan kylässä ja äiti 1933 Jääsken Järvenkylässä.

– Isä ja isän vanhemmat, Heikki ja Tyyne Lankinen (o.s. Huti), ostivat 1946 Lopen Läyliäisiltä maatilan, joka on nyt minun hallussani.

Veikko Lankisella on kaksi sisarusta; Unto ja Kyllikki.

Sylvi Ikävalkon vanhemmat, Matti ja Aino Ikävalko (o.s. Kautto), asettuivat jatkosodan jälkeen Mäntyharjun Toivolan kylään.

– Äiti tapasi isän 1950-luvun puolivälissä Lopen kunnansairaalassa, josta hän oli saanut apuhoitajakoulutukseen kuuluvan harjoittelupaikan.

– Isä oli joutunut sairaalaan keuhkokuumeen takia. Niin siinä vain kävi, että potilas rakastui hoituriin ja hoituri potilaaseen.

Seppo on perheen esikoinen; muut lapset ovat Seija, Minna ja Kimmo. Tilanpitoa on jatkanut Seppo vuodesta 1993 lähtien.

 

Keikoilla karjalaisten 

juhlissa jo nuorena

 

Lankisille tärkein karjalaisyhdistys on ollut Lopen Karjalaiset. Sitä kautta karjalainen seuratoiminta tuli tutuksi Sepolle pikkupoikana.

– Kun opin soittamaan haitaria, minua vietiin esiintymään, vaikka aina ei olisi mieli tehnytkään. Myös nuoremmilla sisaruksillani oli omia ohjelmanumeroita.

 

 

LUE LISÄÄ KARJALA-LEHDESTÄ 26.2. 

 

LUE 26.2. ILMESTYNEESTÄ KARJALA-LEHDESTÄ!

• Jouko Santala tallentaa kameralla runonlaulajien katoavaa Karjalaa

• Kalevalainen kerronta vie viihteen juurille

• Keravan Väinämöinen taltioi arkea runoihinsa

• Akseli Gallen-Kallela jalosti Vienan-retkensä antia urallaan

• Lönnrot oli kansanmies ja luonnonystävä

• Kalevala vaikuttaa kaikkialla ympärillämme

• Me naiset Kalevalassa

• Vaskelan sukuseura kunnioittaa kalevalaisten runonlaulajien työtä

 

Seuraava lehti ilmestyy 5.3. 2015