2017-03-29 12:21:51

Ukko-Pekan paluuta Siperiasta juhlittiin

Luumäen rautatieasemalla kuhisi tiistaina, kun höyryveturi Ukko-Pekka toi Lappeenrannasta junan, jossa 150 juhlavieraan kanssa kuntaan saapui ”asessori ja Lappeen kihlakunnan tuomari Svinhufvud Ellen-puolisonsa” kanssa. Aseman lipputangossa liehui sadan vuoden takainen Suomen punainen leijonalippu.Kuvaelma jäljitteli vuosina 1931–37 presidenttinä vaikuttaneen P. E. Svinhufvudin (1861–1944) eli Ukko-Pekan paluuta Siperian karkotuksesta 28.3.1917. Tapahtuman järjesti P.E. Svinhufvudin muistosäätiö.

Luumäen ohjelma noudatti sadan vuoden takaista kaavaa. Asemalle on pystytetty presidentin toiminnan kunniaksi Oikeustaistelun muistomerkki ja esimerkiksi Matti Hirvikallio piti sen luona isoisänsä presidentille kirjoittaman tervehdyspuheen. Kotkaniemen pehtoori Reetu Virtanen käytti pariskunnan hevoskyydillä heidän tilalleen Kotkaniemessä. Juna jatkoi pääkaupunkiin ja Helsingin asemalla oli vastaava juhla.

Svinhufvud on juhlavuoden kunniaksi esillä Luumäen kunnan markkinoinnissa ja valtiomiehen kotitilan kunnostus jatkuu.

 

VUODEN ALUSSA professori Martti Häikiö julkaisi laajan teoksen P. E. Svinhufvudin elämästä Suomen leijona – Svinhufvud itsenäisyysmiehenä (Docendo).

Häikiö käsitteli Svinhufvudin karkotusta Siperiaan tapauksen 100-vuotismuistotilaisuudessa 24.11.2014. Käräjiä istunut tuomari P. E. Svinhufvud pidätettiin työpaikalla ja karkotettiin Siperiaan.

– Lokakuussa 1914 Lappeen tuomiokunnan tuomari Svinhufvud lähetti prokuraattori Kasanskille kirjeen, jossa hän ilmoitti, ettei pitänyt tätä laillisena prokuraattorina, koska tämä oli nimitetty tehtäväänsä Svinhufvudin laittomana pitämän yhdenvertaisuuslain nojalla, selvitti professori Martti Häikiö tapahtuman taustoja.

Suomen kenraalikuvernööri Franz Seyn erotti Svinhufvudin tuomarin virasta. Ukko-Pekka ei aikonut erota. Viipurin kuvernööri esitti kenraalikuvernöörille Svinhufvudin karkottamista, joka määräsi hänet ensimmäisen maailmansodan ajaksi julistetun sotatilan ajaksi Tomskin kuvernementtiin.

Pidättäjät tulivat Viipurin poliisilaitoksen Benz-merkkisellä 1 -paikkaisella avoautolla. Matka kesti kaksi vuotta ja neljä kuukautta.

MARKUS RISSANEN

LUE LISÄÄ 30.3. ILMESTYNEESTÄ KARJALA-LEHDESTÄ


KUVA

Lottamerkkejä myydään presidentti P.E. Svinhufvudille syyskuussa 1943. Lottatytöt avustivat kotirintamalla sotasairaaloissa, varushuollossa ja muonituksessa. Kuva: kersantti N. Verronen, Sotamuseo / SA-kuva.



 
Lue lisää
2017-03-29 12:24:41

Upinniemen varuskunnalla on neuvostoliittolaiset juuret

Karjala Klubin Pekka Lehtosen järjestämä Porkkalan alueen neuvostoliittolaisvaiheisiin keskittyvä tutustumismatka veti bussin täyteen kiinnostuneita. Päivän aikana tutustuttiin muun muassa Degerbyn Igor-museoon ja Upinniemen varuskuntaan. Miehitetyllä alueella on paljon nähtävää. Matkaopas alueelle löytyy www.porkkala.net

Ihan aluksi korjataan yleinen väärinkäsitys: Rauhansopimuksessa Neuvostoliiton hallintaan jäänyt Porkkalan alue oli laaja, yli 1 000 neliökilometriä. Se alkoi Espoon Kivenlahden sillalta ja ulottui lännessä Inkooseen ja pohjoisessa Kehä III:een saakka. Ei siis mikään Porkkalan niemen pieni nypykkä. 

Yli 7 000 suomalaista joutui jättämään kotinsa yhdeksän päivän varoitusajalla. Avuksi tuli paljon suomalaisia vapaaehtoisia, jotka auttoivat muun muassa sadon korjaamisessa ja karjan siirtämisessä. 

– Neuvostoliittolaisten toivomus oli, että avaimet jätetään oviin ja paikat siivotaan siihen kuntoon, kuin odotettaisiin juhlavieraita, Porkkala-opas, monitoimimies Ilkka Aaltonen kertoi.

Tilalle tuli 30 000 neuvostoliittolaista, joista arviolta 20 000 oli sotilaita. Loput olivat sotavankeja ja muita siviilejä.

Porkkala-paperi 

sairastutti Hackzellin

Koko kurjuus alkoi vuoden 1944 rauhansopimuksesta, jota pääministeri Antti Hackzell meni Moskovaan allekirjoittamaan. Kun nimet oli saatu papereihin, tiskin alta vedettiin vielä viimeinen niitti: paperi, jolla Neuvostoliitto vaati ”vuokralle” Porkkalan strategisesti merkittävää aluetta, jonka itse Stalin oli kartalle piirtänyt. Neuvostoliitto halusi Karjalan lisäksi ottaa myös ison palan Etelä-Suomea ja vain parinkymmenen kilometrin päästä pääkaupungista.

Hackzell sai tilanteessa vakavan sairauskohtauksen, hänet lennätettiin Suomeen eikä hän enää kyennyt hoitamaan tehtäviään. 

Maailman pisin 

junatunneli

Kun pala Suomea jäi naapurin hallintaan, myös rantarata katkesi ja Turkuun piti matkustaa Hyvinkään kautta.

– Vuonna 1947 keksittiin esittää Molotoville kysymys, voisivatko suomalaiset käyttää rantarataa, jos olemme kurkkimatta sotasalaisuuksia, Aaltonen kertoi.

Yllättäen ehdotukseen suostuttiin kolmella ehdolla. Neuvostoliiton hallitsemalla alueella vaihdettiin veturin kansallisuutta, joka vaunuun tuli neuvostoliittolainen sotilas ja ikkunoihin asennettiin Tähtelän ja Kauklahden asemalla luukut, jotka peittivät näkymän. 

– Tämä oli niin erikoista, että olympiavuonna 1953 ulkomaalaiset reportterit lähettivät kotimaihinsa teleksejä, joissa kertoivat käyneensä pahan valtakunnassa, Aaltonen kuvaili. 

 

KRISTIINA IJÄS

LUE LISÄÄ 30.3. 2017  ILMESTYNEESTÄ KARJALA-LEHDESTÄ

KUVA:

Virallisesti puhutaan Neuvostoliiton vuokra-alueesta, mutta todellisuudessa kysymys oli miehityksestä. Itse Stalin piirsi nämä rajat. 


 
Lue lisää
2017-03-29 12:26:20

Löydettyjen vainajien tunnistaminen paras palkka

Lumien sulamisen jälkeen Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen vapaaehtoiset jalkautuvat jälleen etsimään talvi- ja jatkosodissa kentälle jääneitä suomalaisia sankarivainajia. Imatralainen Matti Tammi on tehnyt etsintätyötä yli 20 vuotta ja lappeenrantalainen Hannu Talonpoika kesästä 2006 lähtien. Kohteina ovat olleet taistelupaikat niin Karjalankannaksella kuin Laatokan Karjalassa ja Jandeba-joella Syvärin eteläpuolella.

– Mainetta ja kunniaa emme työllämme hae. Paras palkinto on se, kun löydetyt jäänteet pystytään tunnistamaan ja voimme toimittaa omaisille tiedon vuosikymmeniä kadoksissa olleen kohtalosta. Yli sukupolvienkin siirtyvän epätietoisuuden selviäminen lopulta on heille suuri asia, miehet sanovat.

Muutama viikko sitten he saattoivat loppuun viimeisimmän, kesällä 2007 löydetyn vainajan tunnistuksen. Vuosien salapoliisityön jälkeen ja vihje vihjeeltä vainaja vahvistui Saarella 1914 syntyneeksi maanviljelijä Uuno Jantuseksi, joka kaatui 28.6.1944. 

Useita

etsintähaaroja

Rajajääkäripataljoona 2:ssa palvelleen korpraali Uuno Jantusen jäännökset löytyivät sattumalta Nurmilammelta Tali-Ihantalan maastosta.

– Tönkäsin kepillä yhtä kohtaa rinteestä, jolloin sieltä paljastui sääriluu. Samana syksynä nostimme ylös loputkin luut, ja jatkoimme kaivamista löytöpaikan ympäriltä vielä seuraavana keväänä. Kuopan muodosta ja laajuudesta päätellen paikkaan oli todennäköisesti lentänyt kranaatti, Hannu Talonpoika kertoo.

Vähäisten maallisten jäännösten lisäksi kuopasta löytyi suorakaiteenmuotoinen rannekello, josta tuli yksi tunnistamisessa käytetty johtolanka. Matti Tammi vei sen Helsinkiin kelloseppätuttavilleen tutkittavaksi.

– He kertoivat sen kuuluneen tuhansien kellojen sarjaan, jonka armeija osti Sveitsistä jatkosodan aikana. Kelloja annettiin tulenjohdossa oleville miehille, ja niiden aikoja tarkistettiin usein, jotta tykkipatteristot voivat antaa keskitykset sovittuun aikaan. Pelkän numeron perusteella emme kuitenkaan saaneet selville kellon omistaa ja tämä etsintähaara päättyi tuloksettomana.

Seuraava johtolanka oli vainajan pituus, joka on määriteltävissä reisi- ja sääriluiden mukaan, kunhan syntymävuosi on suurin piirtein tiedossa. Luut toimitettiin Helsingin yliopiston oikeustieteen laitokselle ja siellä suoritettujen mittauksien mukaan vainaja oli noin 175 cm pitkä parin sentin heitolla suuntaansa.

Tämän tiedon pohjalta Matti Tammi ja Hannu Talonpoika ryhtyivät tutkimaan Sota-arkistossa olevia Rajajääkäripataljoona 2:n Nurmilammen alueella kaatuneitten sotilaitten kantakortteja.

PÄIVI PARJANEN-VÄTTÖ

 LUE LISÄÄ  23.3.2017 KARJALA-LEHDESTÄ

KUVA

Juhlapuheissa todetaan usein kentälle jääneiden vainajien etsinnän olevan kunniavelan maksamista isänmaan puolesta taistelleille, ja sitä se Hannu Talonpojan (oik.) ja Matti Tammen mielestä myös on. Heille itselleen etsintä on kuitenkin mielenkiintoinen harrastus ja oiva mahdollisuus tutustua syvemmin sotahistoriaan.



 
Lue lisää
2017-03-29 12:29:24

LUE 30.3.2017 ILMESTYNEESTÄ KARJALA-LEHDESTÄ!

• Karjalan tutkimus jatkunut pitkään

• Lapsiveteraaneille toivotaan myös kuntoutuspalveluja

• Itä-Karjalan opistolla teemana karjalaisuus voimavarana

• Reino Kononen, Karjala-työn uranuurtaja

• Ikä ei paina maailmanmestari Arvo Majoista

• Karjalan keittiö: Ruisleivällä on pitkät juuret Suomen historiassa

• Kirjailija Keijo Kulha on Käkisalmen poikia

Seuraava lehti ilmestyy 6.4.2017. (no 14)

Tilaa irtonumero : http://www.karjala-lehti.fi/index.php?p=42&c=6


 
Lue lisää
2017-03-29 12:31:08

Kolumni 30.3. 2017

Paljon pelätty Robotti

 MARJO MATIKAINEN-KALLSTRÖM

Karjalan Liiton puheenjohtaja

Roboteista puhutaan pääsääntöisesti negatiivisessa merkityksessä. Ne vievät työpaikat, niillä ei ole tunteita, ne ovat kylmiä, ne ovat ikävän näköisiä jne. Nämä ovat niitä ennakkokäsityksiä tai pelkoja sellaisesta asiasta tai asioista, mitä ei tunneta. Ja inhimillistä on ainakin periaatteessa vastustaa muutosta.

Todellisuudessa tekniikan kehitys on luonut hyvinkin pitkälle vietyjä tunneälyisiä, lämpimiä ja vuorovaikutteisia robotteja. Kauneus tai komeus on sitten katsojan silmässä. Robotit on ihmisälyn voimin kehitetty sellaisiksi, että ne helpottavat ja mahdollistavat sellaisten tehtävien suorittamista, mitä ihmisäly ei kykene tai siihen menee mielettömästi aikaa, voimaa ja resursseja.

Robotti on yleisnimitys, niin kuin ihminenkin on. Ihmisiä on moneen junaan ja niin on robottejakin valtavasti ja niillä jokaisella on omat järkevät käyttökohteensa. Osassa tekniikka on jo ns. kypsää eli se mahdollistaa hyvinkin monimutkaisten asioiden käsittelyä. Aivohalvauspotilaiden kuntoutukseen käytetään kävelytysrobotteja, jossa fysioterapeutti ja robotti tekevät läheisesti yhteistyötä. Robotti mahdollistaa tässä tapauksessa liikkeen toistamisen lukemattomia kertoja, mikä edistää toipumista.

 

JO PITKÄÄN autoteollisuus on ollut lähes kokonaan robottien varassa. Ihmisten asettamat vaatimukset päästöille, materiaalien ominaisuuksille, auton teknisille ominaisuuksille, muodolle ja kustannuksille, ovat edesauttaneet robottiteknologian kehittymistä. Ei ole kaukana sekään aika, kun robottiohjatut autot ovat arkipäivää normaaliliikenteessä. Kaivoksissa ja muussa teollisuudessa näin on ollut jo kauan. Onko ratin takana ratkaisuja tekevä ihminen itse asiassa kovinkaan turvallinen? Ei ainakaan tilastojen mukaan.

Robotit tekevät vauhdikkaasti tuloaan terveydenhoitopuolelle. Robotit mahdollistavat sen, mitä muutama vuosikymmen sitten ei edes ihminen ymmärtänyt vaatia.

Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa tutkitaan, miten palvelurobotiikan avulla voidaan kehittää ja uudistaa hyvinvointipalveluita. Tämäkin hanke jakoi heti alkuun hoitohenkilökunnan kahtia - osa ei halunnut olla missään tekemisissä robotin kanssa ja osa oli hyvinkin innostunutta. Tutkimusprofessori Helinä Melkaksen mukaan asenteet muuttuivat myönteisemmiksi heti, kun kokemus osoitti mitä iloa robotti toi.

 

ON OLEELLISTA miettiä ja suunnitella, mitä halutaan ja tarvitaan robottien kehittämisen kuten muunkin tekniikan kohdalla. Teknologian kehittämisessä on tärkeää, että käyttäjät ja suunnittelijat ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa.

Resurssipula kaikessa julkisessa toiminnassa on kroonista. Paljon jauhetussa sote -uudistuksessa on kyse ennen kaikkea rahasta, sillä julkisen sektorin resurssit ja tekevät kädet eivät riitä. Minkälainen koko uusi terveydenhuollonjärjestelmä aikanaan on, sitä ei tiedä vielä kukaan. Selvää on kuitenkin, että sähköiset järjestelmät tulee saada keskustelemaan keskenään ja paras osaaminen kohdistettava aina kulloiseenkin ongelmaan. Tällä hetkellä rajoittavana tekijänä on siiloutuminen, laaja-alaista osaamista ei hyödynnetä ja palveluntarjoajia ei näin ollen myöskään ole.

Sote -uudistuksessa on myös mahdollisuuksia mihin vain oikein toteutettuna. Lappeenrannan teknillinen yliopisto on tarttunut haasteeseen, sillä siellä aloitetaan ensi syksynä sosiaali- ja terveyspalveluiden tuotannon diplomi-insinööri -ohjelma. Tekniikka on hyvä renki.

 
Lue lisää