Tällä viikolla » Jutut

Taistelijan Talon uusitut näyttelyt tuovat sodan lähelle

RAAKEL HENTTONEN

 

Suomen itäisimmässä kylässä Ilomantsin Hattuvaarassa avattiin Taistelijan Talolla lokakuun kolmantena lauantaina täysin uusitut näyttelyt. Ilomantsin Museosäätiön Museum Hypertext –hankkeessa uuden ilmeen saivat Tykkikatos, yläpihan Muistojeni Karjala sekä Lauri Törni -näyttelyt. Avajaisten yhteydessä pidetyssä seminaarissa jaettiin taustatietoa näyttelyihin liittyvästä aineistosta. 

Tilaisuuden avasi Möhkön ”mottimestari” -näytelmän näyttelijä Vilho Huuskonen, joka kuin muinaisuudesta ilmestyen kenraalimajuri Raappanan miettein tervehti yleisöä.

– Vuonna 2013 alkanut hanke pyrkii museotoiminnan kehittämiseen rajan molemmin puolin. OpenKarelia-tietokantaan syötetään museoista tietoja molemmin puolin, kertoi projektipäällikkö Jaana Puhakka. Karelia Enpi CBC on Pohjois-Karjalan, Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan sekä Karjalan tasavallan rajanylittävä yhteistyöohjelma, jossa tietoja jaetaan puolin ja toisin. Sitä rahoittavat Suomen ja Venäjän lisäksi EU. 

– Taistelijan Talon näyttelyjen lisäksi on tehty audiovisuaalinen esitys sekä uusi esite.  Tykkikatokseen tulee uusi äänimaisema kuunneltavaksi mobiilisovelluksineen. 

Näyttelyjen sisällön tuottajana on toiminut Leena Haikonen-Salo.

Audiovisuaalisen esityksen on toimittanut kuvaaja Topi Ylä-Mononen ja siinä on käytetty pohjana 1980-luvulla tehdyn filmin aineistoa.

 

Taistelijan Talon yläpihalla olevassa ”Muistojeni Karjala” -näyttelyssä pakkoluovutetun alueen pitäjien kartat on uusittu. Samalla sen yhteydessä oleva Rajavartiolaitoksen osasto on saanut uuden ilmeen. Avajaisissa Ilomantsin rajavartiolaitoksen päällikkö Kimmo Vitri yhden yksikön kanssa esitteli laitoksen toimintaa. 

Tykkikatoksen asearsenaalia sekä ensi vuoden maavoimien taistelutapaa esitteli seminaarissa kapteeni Pasi Korjonen Puolustusvoimien Pohjois-Karjalan aluetoimistosta. Katoksessa ”Tarinat tykkien takaa” –näyttelyssä on 13 tykkiä, joiden taakse seinälle on tuotettu noin 30 metriä pitkä kuvallinen tarina. Siinä sotilaat, lotat, evakot, jopa puna-armeijan sotilaat kuvaavat tuntojaan sodan eri hetkinä.  Sodasta on haluttu näyttää humaanimpi puoli, mitä se merkitsee ja tekee ihmisille. 

– Tänäkin päivänä tykistön merkitystä kuvaa se, että Ukrainassa puolet tuhoista on tehty tykkien ja raketinheitinten tuella, Korjonen totesi.

Taistelijan Talon alakerrassa on uusittu myös Lauri Törnistä kertova näyttely, joka on saanut nimekseen ”Maailmankansalainen Törni”. 

 

 

LUE LISÄÄ 23.10. ILMESTYNEESTÄ LEHDESTÄ

 

Karjalaan pakolaisvirta Ukrainasta

PENTTI VÄISTÖ

 

Itä-Ukrainan sota-alueelta on Venäjälle paennut jo yli 730 000 ihmistä. Muutama tuhat heistä on löytänyt turvapaikan Karjalan tasavallan alueelta. Pakolaisia on Petroskoin lisäksi muun muassa Sortavalassa, Salmissa, Karhumäessä ja  Kontupohjassa.

Virallista hakumenettelyä pitkin turvapaikanhakijoista noin 1500 on sijoitettu Karjalan tasavaltaan. Viranomaiset kuitenkin arvioivat, että todellisuudessa määrä on moninkertainen, koska sukulaiset ja tuttavat ovat majoittaneet Ukrainasta tulleita, joita ei ole kirjattu turvapaikanhakijoiksi.

 

Halu jäädä  Karjalaan

 

Karjalan tasavallan väestön turvallisuudesta vastaavan komitean varajohtaja Sergei Mukoid sanoo, että pakolaiskeskusten turvapaikanhakijoista 90 prosenttia on ilmoittanut haluavansa jäädä Venäjälle.

Karjala on heille yksi mahdollisuus ja suurimmalle osalle Ukrainasta tulleista se on yhtä outo osa Venäjää kuin mikä muu tahansa. 

– Emme halua palata takaisin Itä-Ukrainaan. Emme usko, että voimme elää siellä emmekä tiedä miten kodillemme on käynyt. Tulevaisuus Karjalassa näyttää juuri nyt ihan hyvältä, sanoo Luhanskista perheensä kanssa Venäjälle paennut Mihail Kovynev pakolaiskeskuksessa Petroskoissa.

 

 

Lue lisää 23.10. ilmestyneestä lehdestä

 

Puolan pakolaisjoukkoja kaavailtiin Suomen talvisota-apuun

LASSE KOSKINEN

 

Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen 30. 11. 1939,  Ranskan ulkoministeriö oli hämmentynyt. Ranskan Helsingin lähettiläs Charles Magny lähetti ministeriöön tuon päivän aikana useita viestejä tilanteesta. Niissä kerrottiin pommituksista ja hyökkääjän partiotoiminnasta Laatokan Karjalassa ja Karjalankannaksella. Ranska suhtautui Suomen tilanteeseen tässä vaiheessa välinpitämättömästi. Näin tilannetta luonnehtii tutkimuksessaan filosofian tohtori Henrik Tala, joka on erikoistunut Suomen ja Ranskan 1900-luvun historiaan. 

Suomi esitti hieman myöhemmin Ranskalle aseapupyynnön, jonka eversti Aladar Paasonen kävi esittämässä Pariisissa. Hän oli sitä ennen käynyt Kansainliiton päämajassa Genevessä. Ranska lähetti ensimmäisenä avustuseränä 30 Morane Saulnier –taisteluhävittäjää. Suomi toivoi pääasiassa tykistön, ilmatorjunnan ja panssaritorjunnan aseistusta. Tammikuussa 1940 tuli kolme aselastia, jossa oli vanhaa aseistusta ja ammuksia.

 

 

Maihinnousu

Petsamoon


Sen jälkeen Ranskassa alkoi keskustelu Petsamoon suuntautuvista avustusjoukoista. Suomen ulkoministeri Väinö Tanner kysyi avun saamista myös Britannian Helsingin lähettiläältä T. M. Snowilta. Tanner ehdotti, että joukkojen siirrot tehtäisiin Puolan aluksilla, jotta Britannia ei joutuisi Neuvostoliiton kanssa kiusalliseen tilanteeseen. Puolan kolme hävittäjää ja kaksi sukellusvenettä oli päässyt livahtamaan Englantiin, kun Saksa hyökkäsi Puolaan 1. syyskuuta 1939. 

Pariisin lähetystön sotilasavustajana toiminut Aladar Paasonen esitteli raportin muodossa nyt Petsamon kautta Suomeen rantautumisen mahdollisuuksia Ranskan johdolle. Raportissa muun muassa mainittiin retken estävän Saksaa pääsemästä käsiksi Pohjois-Ruotsin rautamalmivaroihin. Samanlainen arvioraportti lähti myös Suomen päämajasta. Jälkimmäisessä esityksessä väläytettiin liittoutuneiden saavan näin mahdollisesti koko Muurmannin haltuunsa. 

 

Puolan apu

torjuttiin


Ranskan hallituksen sisäpiirissä ja maan puolustusvoimien johdossa keskustelu Suomen avustamisesta alkoi jo tammikuussa 1940, mutta asia käsittely venyi niin että avustusoperaation valmistelu käynnistyi vasta 5. helmikuuta. Matkaan päätettiin lähettää alppijääkärien lisäksi pataljoonia muukalaislegioonasta Algeriasta ja Puolan pakolaishallituksen joukkoja. Suomi piti puolalaisten osallistumista kuitenkin riskinä, koska silloin Suomi saattaisi joutua vaikeuksiin Saksan kanssa, koska se oli miehittänyt Puolan puoliksi Neuvostoliiton kanssa. 

Pääministeri Risto Ryti lähetti Suomen Ranskan lähettilään Harri Holman välityksellä Ranskan pääministeri Edouard Daladierille sanoman, jossa kysyttiin mahdollisuutta kiirehtiä Suomeen kaavaillun avustusoperaation alkamista. Lopulta helmikuun 28. päivänä Britannia vahvisti, että Suomeen oli lähdössä kaikkiaan noin 12 000 miestä. Joukkojen oli määrä olla perillä huhtikuun lopulla. Tämän sotilasmäärän Suomi katsoi liian pieneksi. 

 

Suomen 

päätöspäivä


Rintamatilanteen horjuminen ja Summan läpimurto vaikuttivat siihen, että Suomen hallitus päätti istunnossaan 29. helmikuuta jatkaa rauhanneuvotteluja. Samana iltana Ranskasta kantautui kuitenkin uusia tietoja, jonka mukaan apuun olisikin lähdössä jo maaliskuussa 50 000 miestä. Näin ollen Suomen hallitus teki päätöksen jatkaa sekä rauhantunnusteluja että sotilaallisen avun saamiseen liittyviä yhteyksiä. Seuraavina päivinä Lontoosta ja Pariisista ei kuitenkaan saatu tietoa, koska apu oli lähdössä liikkeelle.

Tilanne jatkui kuumeisen kiihkeänä. Pääministeri Daladier pyysi lähettiläs Holmaa soittamaan pääministeri Rytille, ettei Suomen hallitus kiirehtisi rauhanneuvotteluja ennen kuin Ranska on vahvistanut lähtevien joukkojen miesvahvuuden. Suomen oli tarkoitus tehdä ratkaiseva päätös rauhasta 1. maaliskuuta kello 15.00. Tässä vaiheessa Daladier tiesi, että vain osa 50 000 miehestä saadaan perille maaliskuun aikana. 



 

LUE LISÄÄ 23.10. KARJALA-LEHDESTÄ

 

 

Sotakorvauksia maksettiin kahdeksan vuotta: Neuvostoliitolle rakennettiin yli 500 laivaa ja yli 700 veturia

ANTTI O ARPONEN

 

 

Toisen maailmansodan jälkeen rauhansopimuksessa Suomi määrättiin maksamaan Neuvostoliitolle sotakorvauksia. Suomi maksoi niitä nykyrahaksi muutettuna suunnilleen viiden miljardin euron verran.

Viimeinen sotakorvausjuna ohitti Vainikkalan raja-aseman 18. syyskuuta 1952. Kahdeksan vuoden ajan suomalainen teollisuus teki työtä Neuvostoliitolle.

Neuvostoliitto oli hyökännyt Suomeen talvisodan alussa ja uudelleen jatkosodan alussa. Silti maailmansodan voittajien puolella ollut suurvalta vaati pieneltä naapurimaaltaan sotien päätyttyä valtavia korvauksia.

 

Sotakorvausten kokoluokan kertoo se, että raskaimmillaan vuosina 1945–1949 sotakorvaukset sitoivat 15–16 prosenttia Suomen valtion menoista ja vielä 1950-luvun alussa valtion menoista oli sotakorvauksia 5–7 prosenttia.

Samaan aikaan Suomi joutui asuttamaan karjalaisen siirtoväen, korvaamaan Neuvostoliitolle sodan aikana siirretyn omaisuuden ja maksamaan Saksan saatavat Suomesta sekä korjaamaan Neuvostoliiton ilmapommitusten aiheuttamat tuhot. Sodasta kärsineen maan jälleenrakentamiseen olisi tarvittu kaikki kapasiteetti, mutta suuri osa siitä oli suunnattava ilmaiseen työhön Neuvostoliitolle.

Vuosina 1944–1952 Suomesta kuljetettiin itänaapuriin 141 490 junanvaunullista sotakorvaustuotteita. Suomi oli ainoa maa, joka maksoi kaikki sille määrätyt korvaukset.

Sotakorvausten käytännön sujumisesta vastasi Sotakorvausteollisuuden valtuuskunta eli Soteva. Tilanne oli vuonna 1944 hankala. Suomelta vaadittiin sellaisia laiva- ja metalliteollisuuden tuotteita, joita maassamme ei ollut koskaan valmistettu, eikä suunniteltu koskaan edes valmistettavan. Sotakorvaukset pakottivat teollisuuden sopeuttamaan toimintaansa.

Valtavan tavaramäärän valmistus ja niiden vastikkeeton vienti Neuvostoliittoon kahdeksan vuoden ajan söi jälleenrakennukseen kipeästi kaivattuja varoja ja hidasti Suomen elintason nousua. Suomessa yksityinen kulutus laski, investointien taso romahti ja vienti länteen oli vain pieni osa siitä, mitä se oli ollut ennen sotia.

Sodan jälkeen Euroopan maissa varastot olivat tyhjiä ja kysyntää olisi ollut suomalaisille tuotteille. Niitä ei kuitenkaan pystytty valmistamaan, oli keskityttävä sotakorvauksiin itäiselle naapurimaalle.

 

Metalliteollisuus

pääsi nousuun

 

Metalliteollisuus oli ollut jo ennen sotia Suomessa nousussa, mutta sotakorvausten maksaminen nosti tämän teollisuudenalan merkitystä.

Sotakorvauksina Neuvostoliittoon valmistettiin ja lähetettiin esimerkiksi 535 erilaista alusta, 1140 muuntaja-asemaa ja 30 täydellistä tehdaslaitosta voima-asemineen. Neuvostoliitto sai Suomesta 728 veturia.

 

Puutaloteollisuus oli myös osa korvauksia. Suomalaisvalmisteisia puutaloja nousi eri puolille Neuvostoliittoa. Esimerkiksi Terijoelle rakennettiin kokonainen mökkikylä asunnoiksi.

Sotakorvausteollisuuden ansiosta Suomella oli 1950-luvulla Pohjoismaiden uudenaikaisimmat telakat sekä konepaja- ja valimoteollisuus. Yrityksistä muun muassa Valmet syntyi valmistettaessa tavaraa naapurimaalle.

 

 

LUE 23.10. ILMESTYNEESTÄ KARJALA-LEHDESTÄ!

•  Karjala kajahtaa kirjoistakin

• Sari Mustonen isänsä kotona Viipurissa

• Hilkka Kerotieltä runokirja Kurkijoen Kuuppalasta

• Antrean Hannilassa on säilynyt perinteinen karjalaiskylän ilme

• Irma Myllymäellä on koti Hämeessä Lopella sekä Karjalankannaksella Johanneksessa

• Kansantanssin konkari Antti Savilampi kutsuu tanssiin

• Karjalaisen Nuorisoliiton runokilpailussa rohkeita näkökulmia

• Taksiliiton puheenjohtaja Jari Lemmetyinen : Murre herättää myönteisiä tunteita

 

Seuraava lehti ilmestyy 30.10.