Tällä viikolla » Jutut

Evakoiden henkinen kantti nousi esimerkiksi Seinäjoella

JARI-PEKKA LAITIO-RAMONE

 

Eduskunnan toinen varapuhemies Paula Risikko (kok) tiivisti hienosti Karjalaisten kesäjuhlien annin sunnuntain päiväjuhlassa pitämässään juhlapuheessa.

– Voin totisesti sanoa, että tänä viikonloppuna karjalaiset ja karjalainen kulttuuri ovat valloittaneet Seinäjoen. Nimenomaan karjalaisella valloittavalla tyylillä eli positiivisuudella ja myönteisellä elämänasenteella, Risikko myhäili sunnuntaina Seinäjoki Areenalla.

Hän kiitteli Karjalan Liiton tehneen erittäin hyvää työtä jo yli 75 vuoden ajan.

– Alkuaikoinaan Liitto oli tärkeässä roolissa siirtoväen elinolojen parantamisessa. Ajan myötä joukossamme tulee olemaan yhä vähemmän heitä, joilla on elettyä historiaa luovutetussa Karjalassa. Siksikin työ karjalaisen perinteen ja kulttuurin ylläpitämiseksi ja siirtämiseksi uusille sukupolville sekä siteiden säilyttämiseksi luovutettuun Karjalaan on tärkeää.

Risikko on aikanaan tutkinut kansalaisjärjestöjen merkitystä.

– Niiden tehtävänä on tiedon tuottaminen ja välittäminen, yhteisöllisyyden ja verkoston luominen, edunvalvonta sekä vertaistuen antaminen. Tuota kaikkea Karjalan Liitto jäsenilleen tuottaa.

Risikko pohti juhlapuheessaan myös resilienssiä.

–Se tarkoittaa henkistä kestokykyä. Sitä on vaadittu teiltä Karjalasta tulleilta evakoilta.

Resilienssiä tarvitaan myös yhteiskunnallisten ongelmien voittamiseksi. Käsite tarkoittaa joustavuutta ja palautumiskykyä traumatisoivissa elämäntilanteissa.

– Meistä jokainen voi tuoda kortensa kekoon, jotta Suomessa tulevaisuus näyttäisi valoisammalta. Perustavaa laatua oleva kysymys on, miten suhtaudumme haasteisiin: ratkaisukeskeisesti vai luovuttaen, muita syytellen.

 

Tervehdys

Niinistöltä

Karjalan Liiton hallituksen puheenjohtaja Marjo Matikainen-Kallström luki Presidentti Sauli Niinistön ja pääministeri Juha Sipilän juhlaan lähettämät tervehdykset.

Niinistön tervehdykseen oli muun muassa kirjoitettu seuraavanlaisesti: ”Karjalaisten kesäjuhlat yhdistävät useita eri sukupolvia. Tällaiselle perinteen ja arvostuksen jatkumolle on myös tilausta, opimme paljon historiasta, jolloin karjalaiset omalla ahkeruudellaan ja sinnikkyydellään alkoivat luoda uutta, eivätkä murehtineet vanhaa. Se olisi myös tällä hetkellä kunnioitettava piirre yhteiskunnassa.”

Omassa puheessaan Matikainen-Kallström esimerkiksi kannusti aktiiviseen toimintaan.

– Perinteet eivät jatku ilman aktiivista perinteiden siirtämistä. Kehoitankin kaikkia Karjalan Liiton seuroja ja pitäjäseuroja aloittamaan eri teemojen ympärille rakentuvaa kerhotoimintaa. Musiikin, ilmaisu- ja kuvataiteen, tanssin ja kirjallisuuden ympärille rakentuu helposti lähestulkoon mitä vain. Liitosta saa tukea ja neuvontaa, jos omin voimin ei keksi mitä kerhotoiminta voisi olla.

 

Seuraavaksi

Jyväskylään

Kesäjuhlat oli järjestetty Seinäjoella viimeksi vuonna 1955.

– Toivottavasti emme kyllästyttäneet tai kyllästäneet seutua karjalaisella toiminnalla ja vilkkaudella seuraavaksi 60 vuodeksi, vaan voimme tulla takaisin jo hieman aiemmin. Ainakin vastaanotto Seinäjoella on ollut lämminhenkinen, Matikainen-Kallström kiitteli.

Karjalaseurojen Pohjanmaan Piiri ry oli sen jäsenseurojen ja Liiton avustuksella koonnut parituntiseen päiväjuhlaan erittäin monipuolisen ohjelman. Juhlan antia hehkutti Risikon ja Matikainen-Kallströmin lisäksi Karjalaisseurojen Keski-Suomen Piiri ry:n puheenjohtaja Seija Jatkonen, joka esitti kutsun saapua ensi vuoden kesäjuhlille Jyväskylään.

– Keski-Suomen piiri järjestää kesäjuhlat neljännen kerran. Teemana on 100 vuotta itsenäisyyttä ja itsepäisyyttä, koska Suomi juhlistaa 100-vuotista itsenäisyyttään ja me karjalaiset olemme hivenen itsepäisiä, Jatkonen selitti.

 

KUVA: 

Varapuhemies Paula Risikko pohti resilienssiä. Henkistä kestokykyä tarvitaan hänen mukaansa nyt myös yhteiskunnallisten ongelmien voittamiseksi.


 


 

 

 

LUE LISÄÄ 23.6.  KARJALA-LEHDESTÄ

 

 

Karjalaista arkea ja juhlaa arkiston täydeltä

PIA PAANANEN

 

Kun suvun tai yhdistyksen kokoelmat alkavat täyttää kirjahyllyn, saattaa asiakirjojen varastointiin valtuutetun mieleen tulla kysymys voisiko kokoelman säilyttää toisin tai viedä arkistoon. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Joensuun toimipisteen arkistotutkija, filosofian tohtori Jukka Timonen rohkaisee selvittämään asiaa.


 

KUVA: 

– Arkistossa tiedot ovat tallessa ja käyttäjät sitoutuvat henkilösuojaan ja tekijänoikeuksiin liittyvään ohjeistoon, Jukka Timonen lupaa. 


 

 

LUE LISÄÄ  23.6. KARJALA-LEHDESTÄ

 

 

Runonlaulajien perintö elää Härkösen suvussa

 

PÄIVI PARJANEN

 

Äskettäin Nurmeksessa pidetyillä Karjalaisilla laulujuhlilla yleisölle tarjoiltiin maistiaisina puolikas tulossa olevista kahdesta täysmittaisesta Runonlaulajien perintö -konsertista. Konsertti koostuu suistamolaisen Härkösen runonlaulajasuvun jäsenten runoista seitsemässä polvessa. Pääosan sävelmistä ja sovituksista sekä osan runoistakin on tehnyt äitinsä kautta Härkösiin kuuluva Paavo Joensalo Viinijärveltä Pohjois-Karjalasta.

Lähes 2,5-tuntiset Runonlaulajien perintö -konsertit esitetään Liperin Ylämyllyn seurakuntasalissa 30.7. ja Helsingissä Huopalahden kirkossa 3.8. Konsertissa kuultavat runot ovat syntyneet yli sadan vuoden aikana, 1900–2015. Runoilijoista tunnetuin on Paavo Joensalon isosetä, heimomies Iivo Härkönen

Vuonna 1882 syntynyt Iivo Härkönen oli Vienan Karjalan liiton, nykyisen Karjalan Sivistysseuran perustajia ja sen ensimmäinen pitkäaikainen sihteeri. Hän oli karjalaisen kansanperinteen tallentaja ja teki runonkeruumatkoja vuosina 1900–1903 muun muassa Aunukseen. 

Paavo Joensalo ei ole koskaan tavannut  puoli vuotta ennen syntymäänsä menehtynyttä isosetäänsä, mutta tietää tämän olleen palavasti karjalaismielinen.

– Vapaussodan aikana hän toimi Mannerheimin päämajassa Itä-Karjalan asioiden asiantuntijana. Iivo haaveili, että siinä Venäjän vallankumousvaiheessa olisi saatu kaikki heimoveljet Suomeen tai jopa itsenäisen Karjalan valtion piiriin.

 

 

 

Kuva: 

Paavo Joensalon Paavo-isä on saanut nimensä laatokankarjalaisten sankarivainajien muistomerkkiin Joensuussa. Isän muisto on läsnä myös Runonlaulajien perintö -konsertissa Rauha Härkösen kirjoittaman runon kautta.


 

 


 

LUE LISÄÄ  23.6. KARJALA-LEHDESTÄ

 

Muonituslotan muistiinpanot kertovat arjen sattumuksista

Heinjokelainen Hilkka Hyytiäinen työskenteli muonituslottana vuodesta 1941 vuoteen 1943. Jokaisesta rintamallaan viettämästään päivästä hän piti päiväkirjaa, johon tallensi arjen tapahtumia.


 

KANERVA FRANTTI

 

– Juna vislas just pois Ojakkalasta ja se jyskyttel Viipuriin päin. Hyvästi evakkoelämä, lukee päivättynä 4.11.41. Siitä lähti Hilkka Hyytiäisen (s. 1922), omaasukuaan Kiljunen, tie kohti rintamaa. 

Muistiinpanot ja valokuvat ovat menossa Lottamuseoon, mutta vielä toistaiseksi ne ovat Turussa asuvan tyttären, erityisopettaja Virpi Vähä-Heikkilän pöydällä levällään. Äidin hautajaisista ei ole monta kuukautta kulunut, hän menehtyi tammikuun 27. päivänä 93-vuotiaana. Kyynel on tyttärellä herkässä. Välit olivat läheiset.

Pieniä päiväkirjoja on lukuisia. Ne kiertävät hautajaisten jäljiltä vielä sukua, mutta valokuvissa ja muissa muistiinpanoissa riittää selailtavaa. 

Hilkan kirjaamat pienet sattumukset, säämerkinnät ja maininnat ”poikien” touhuista kertovat elämästä historiankirjoja tarkemmin; ne ovat jälkipolville arvokkaita tiedonmurusia.

 

 

KUVA

– Meillä oli äidin kanssa hyvin läheiset välit, kertoo tytär Virpi Vähä-Heikkilä. 

 


 


 

LUE LISÄÄ 23.6. KARJALA-LEHDESTÄ

 

 

Käkisalmen ilme kohentuu vauhdilla

MARKUS RISSANEN

 

Kun teininä seurasi lappeenrantalaisen apulaispoliisipäällikkö Unto Bryggaren rivakoita otteita viikonlopun nuorisorientojen hillitsijänä, tunsi muutama viikko sitten Käkisalmen kauniissa kesäillassa kulkeneensa pitkän matkan. Herkistynyt Unto, 80, seisoi Käkisalmessa synnyintalonsa tontilla. Tämä oli evakkomatkan jälkeen jo kolmas kerta, mutta asessori sai matkasta jälleen uutta virtaa.

– Tässä lähellä asui sukulaisia. Juoksin tuon metsikön läpi urheilukentälle. Kenttä näyttää olevan edelleen käytössä.

Poliisin työn ohella urheilu kuului miehen elämään tiiviisti. Sukunimestä voi päätellä, että poikansa Arto aitoi aikoinaan maailman huipulla ja muutkin lapset ovat tiiviisti tekemisissä liikunnan kanssa. Unton oma satasen ennätys on 11,1 sekuntia ja kuulan kaari päätyi parhaimmillaan 15,77 metriin.

– Matkan pääkohde oli Valamon saari, missä Kurkijoella syntynyt isäni Toivo oli kaksi vuotta tukkitöissä. Äitini Helmi oli Hiitolan tyttöjä.

Myös Unton matkakumppani, Imatralla rikosylikonstaapelina 35 vuotta toiminut Seppo Eteläpää, 78, ihastui uusiutuneeseen Valamoon ja maisemaansa vauhdilla kohentavaan Käkisalmeen. Sepon vaimo on Valkjärveltä musikaalisesta Bisterin suvusta, mutta hän ei päässyt nyt mukaan. 

Sepolla on kokemusta itärajastamme. Hän oli komennuksella Liikkuvasta poliisista, kun ensimmäiset suomalaisturistit pääsivät laajemmin Neuvostoliittoon vuonna 1958.

– Liikennöitsijä Onni Vilkas oli yötä rajalla, jotta hänen autonsa olisi ensimmäisenä historiallisessa jonossa, myhäili Seppo muistoille.

Virkavuosien hiomat tarkkailijat kiittivät Karjala-lehden lukijamatkan täsmällisiä Japi-Matkat Oy:n järjestelyjä ja olosuhteita. Matka antoi heille paljon. Poliiseina teimme virkamatkoja tänne paljonkin ja tiedämme kuinka asiat voisivat olla huonomminkin, hyväntuuliset matkaajat totesivat.

Kuuluihan tähänkin matkaan perinteinen huono hetki, kun hotelli Kexholmin iltaruokailu meni odotteluksi ja huonoksi palveluksi. Hotelli sai muuten kiitosta yöpyjiltä.

 

KUVA:

Osa ryhmästä ehti perinteiseen yhteiskuvaan Käkisalmen linnan edessä. Uusi kaupunginjohtaja on tarttunut toimeen rivakasti ja kaupungin yleisilme on kohentunut.


 



LUE LISÄÄ 23.6.  KARJALA-LEHDESTÄ

 

 

Linduzet laulaa visertää ja räppää karjalaksi

Valtimon karjalankielinen muskarikuoro Linduzet julkaisivat toukokuun lopulla Ängyrä vängyrä- lastenlevyn ja keikkakesäkin pyörähti käyntiin Nurmeksessa pidettyjen Karjalaisten laulujuhlien aikana.

PIA PAANANEN

 

 

Kun Linduzet pyrähtävät keikkapaikalle, sitä ei voi olla huomaamatta. Iloisesti jutteleva, tirskahteleva lapsilauma fereseissään ja väinämöispaidoissaan ja -lakeissaan herättää väkisin huomiota ja tuo hymyn huulille.

– Minä olen ollunna mukana alusta asti, ainakin neljä vuotta, sanoo 10-vuotias Matias Siira ylpeänä kolme vuotta sitten käynnistynyttä muskaritoimintaa kuvatessaan.

 

Linduzet-muskari kokoontuu joka torstai tunnin verran.

– Me lauletaan siellä ja siellä on meidän kaveritkin, Miska Karppinen, 7 vuotta, kertoo muskarin vetovoimasta.

Linduzet on mukana olevien lasten perheille monipuolinen, elävä ja yhteinen tapa vaalia karjalaisia sukujuuria. Muskarilauluja lauletaan kotona yhdessä perheen kanssa ja esiintymisasutkin laaditaan yhdessä.

– Valtimolainen Päivi Härkin on neuvonut perheitä ja asuja on sitten ommeltu yhdessä äitien, isoäitien ja tätien kanssa, Linduzet-muskarin opettaja Raija Kokkola

kertoo.

 

 

Kuva:

Linduzet-kuoro on pidetty esiintyjä mutta vanhemmat ja muskariopettaja Raija Kokkola haluavat pitää laulamisen mukana juttuna, joka ei ala kuormittaa lapsikuoroa liikaa.

Lue lisää 23.6. lehdestä

 


 

 

Reino Halonen tuntee Sortavalan läpikotaisin

PÄIVI PARJANEN

 

Reino Halonen on Sortavalan-asiantuntija ja tuntee lapsuutensa kotiseudun kuin omat taskunsa. Ja jos oma muisti pettää, aina voi turvautua kotikirjastoon, josta löytyvät kaikki Sortavalasta julkaistut teokset. Sanavalmis Reino on kirjoittanut myös useita omakustanteita, jotka liittyvät sekä suvun että oman elämän vaiheisiin. 

 

Kuva:

Reino Halonen on moneen ehtivä mies. Hän on muun muassa osallistunut kymmenien yhdistysten toimintaan.

 

Lue lisää 23.6. lehdestä


 

 

LUE 23.6. ILMESTYNEESTÄ KARJALA-LEHDESTÄ!

• Karjalalaiset auttoivat Suomen nousuun

• Häät olliit kalliit ko hautajaiset, ei tapaltu eikä juotu

• Eväsretki puistossa - kuin silloin ennen

• Ari Ivaskan sukujuuret ovat Koivistolla ja Johanneksessa

• Juhlien sekatyömies Ylli

 


Seuraava lehti ilmestyy 7.7.2016. (no 27)