2017-02-22 13:08:39

Karjalan historia päivitetään

Etelä-Karjalan maakuntahistoria ilmestyy vuonna 2018, mikä on monen karjalaisen mielestä liian myöhään. Historian kirjoittamiseen osallistuva filosofian tohtori Ville Laakso on puolestaan sitä mieltä, että meneillään oleva vuosi on juuri oikea aika historian kirjoittamiseen.

Etelä-Karjalan maakuntamuseossa Laakso kannusti kaikkia karjalaisia antamaan panoksensa historiankirjoitukseen. Suuren avun  ovat jo antaneet metallinilmaisulaitteilla Karjalan kunnaita tutkineet harrastajat, joiden esinelöydöt ovat mullistaneet varsinkin rautakauden historiakuvaa.

AMMATTILAISTEN PUOLELLA  DNA-tutkimusten ja paleoekologian tulokset tukevat sitä käsitystä, että Karjalan asutushistoria ulottuu paljon kauemmaksi kuin tähän asti on oletettu.

– Voimme suurelta osin unohtaa 1980-lukulaisen historiankirjoituksen. Suuri palapeli on purettava ja palat koottava uudestaan tieteidenvälisellä yhteistyöllä, Laakso kannusti.

Palapeli on täydentynyt viime vuosina uusilla osasilla, jotka kertovat Etelä-Karjalan asutuksen olevan vanhempaa kuin 1980-luvulla arveltiin. Silloin Karjala näyttäytyi keskisen rautakauden ajalta lähes asutustyhjiönä vuosina 400–800 jKr.

Nyt arvioidaan ensimmäisten suomea puhuvien tuloajankohdaksi tuota merovingiaikaa. Siitepölyanalyysit lampien ja soiden pohjasedimenteistä antavat viitteitä asutuksesta jo 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua.

– Vanha käsitys on, että karjalaisten kuten muidenkin suomalaisten alkukotina oli Volgan mutka kaukana kaakossa, mutta myös on mahdollista, että asutus kaakkoon tuli lännestä, ikään kuin Salpausselkää pitkin, Laakso mainitsi.

– Hyvä kysymys on, mistä asti karjalaiset tunsivat itsensä karjalaisiksi, Laakso huomauttaa. 

MARKKU PAAKKINEN

LUE LISÄÄ 23.2 ILMESTYNEESTÄ KARJALA-LEHDESTÄ


KUVA

Kuurmanpohjasta entisestä Joutsenosta löytyy merkkejä maakunnan varhaisimmasta asutuksesta. Tutkimusretkellä on historianharrastaja Pekka Luoto.



 
Lue lisää
2017-02-22 13:10:38

Missä Aira, siellä ilo!

Ilon ikoni Aira Samulin luo ympärilleen viihtyisän ja lämpimän kehän, johon hän ottaa kaikki kuulijansa auliisti mukaan. Päivä Hyrsylän Mutkassa osoitti, että hän on kuin elävä kirjasto, josta niin sota- kuin muidenkin muistojen hedelmät putoavat kuin apteekin hyllyltä.

Sain mieleisen työtehtävän käydä tekemässä juttu 90-vuotisjuhlavuottaan viettävästä Aira Samulinista. Paikka: Hyrsylän Mutka, Länsi-Uusimaa. Syntymäpaikka: se alkuperäinen Hyrsylän mutka rajan takana.

Heti aamusta on luvassa bussilastillinen oululaisia. Eikun mukaan kärpäseksi kattoon. 

Oulun Ruskayhdistyksen kulttuurimatkalaiset saavat henkilökohtaisen vastaanoton, kun talon emäntä kaataa jokaiselle kahvia ruusukuppiin ja toivottaa tervetulleeksi kanelipullan kera. 

Vuoden

mittaiset synttärit

–  Olette nyt mun synttäreillä. Kun täytin 85 vuotta, vietin juhlia viikon. Nyt vietän synttäreitä koko vuoden, Aira kertoo meille alkajaisiksi. 

Virallinen syntymäpäivä on 27.2., jota juhlitaan Helsingin kodissa Bulevardilla.

Yhtä asiaa hän syntymäpäivänään pelkää, nimittäin, että hänelle tuodaan kukkia tai lahjoja.

–  Kun täytin 80 vuotta, sain pakettiautollisen kukkia, että niitä riitti kotona vessanpönttöön asti. Nyt toivon hartaasti, että mahdolliset muistamiset ohjataan Aira Samulinin säätiön tilille, josta varoja käytetään mielenterveystyöhön. 

 

KRISTIINA IJÄS

LUE LISÄÄ 23. 2017  ILMESTYNEESTÄ KARJALA-LEHDESTÄ

KUVA:

Aina yhtä iloinen Aira Samulin, 90 vee.











 
Lue lisää
2017-02-22 13:11:55

Sortavala on syrjäinen provinssi vailla tulevaisuutta

Sortavalassa kaikki oli hyvin, ennen kuin se menetettiin rauhanteossa Neuvostoliitolle. Tänä päivänä Laatokan Karjalan vireä ja kehittyvä aluekeskus on enää syrjäinen provinssi lähes vailla tulevaisuutta. Näin tiivistää dosentti Yury Shikalov, joka on yhtenä asiantuntijana Itä-Suomen yliopiston historian laitoksen äskettäin käynnistyneessä Sortavalalaisten vuosisata -hankkeessa.

Hankkeessa selvitetään Sortavalan väestöllisiä, taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia muutoksia 1900-luvulla. Yury Shikalov keskittyy tutkimuksissaan Sortavalan kehitykseen 1950-luvulta 1990-luvulle.

Sortavala se säilyi viime sodissa suuremmilta tuhoilta ja Neuvostoliitto sai Moskovan välirauhassa 19.9.1944 varsin modernin kaupungin, jota oli 1900-luvun alusta lähtien rakennettu vilkkaasti.

Sotien jälkeen Sortavalaan kuten muuallekin luovutetulle alueelle värvättiin uusia asukkaita ympäri Neuvostoliittoa muun muassa Valko-Venäjältä ja Ukrainasta lupaamalla parempia elinoloja ja asuntoja.

Suurin osa heistä oli maaseudun asukkaita, mutta paljon oli myös armeijan ja rajavartioston upseereita perheineen. Talvisodan jälkeen vuoden 1941 alkuun mennessä Sortavalassa oli noin 12 600 asukasta ja 1950-luvun lopulla 17 600.

– Halukkaita tulijoita oli niin paljon, että määriä jouduttiin rajaamaan muun muassa esittämällä vaatimuksia ammateista, Yury Shikalov sanoo.

 Yury Shikalovin mukaan Sortavalan tulevaisuus ja jopa imago perustuivat alusta alkaen paljolti sille, mitä suomalaisilta kaupunkiin jäi. Esimerkiksi Helylän huonekalutehdas aloitti toimintansa heti 1945. Vuonna 1958 siitä tehtiin huonekalu- ja suksikombinaatti ja Sortavalasta tuli tyypillinen neuvostoliittolainen ”yhden teollisuuslaitoksen kaupunki”. Kombinaatti oli alueen suurin työllistäjä, ja se toi Sortavalalle paitsi työpaikkoja, myös rahaa sen kunnossapitämiselle.   

PÄIVI PARJANEN-VÄTTÖ

LUE LISÄÄ  23.2.2017 KARJALA-LEHDESTÄ



 
Lue lisää
2017-02-22 13:16:13

LUE 23.2.2017. ILMESTYNEESTÄ KARJALA-LEHDESTÄ!

• Itsenäisyytemme ikäinen Arvi Hämäläinen satulassa

• Johanna Anttila kirjoo perinnekuviot tuotteeisiinsa 

• Käynti äidin lapsuusmaisemassa nosti kuullut tarinat uuteen arvoon

• Arjen karjalaisuus kestää, uskoo turkulainen Eija Schwartz

• Vapaussodasta kaivataan puhdistavaa keskustelua

• Kalevala oli tutkijansa ideologian ilmapuntari

• Lumivaara lumosi mestaripainija Juha Ahokkaan

Seuraava lehti ilmestyy  2.3.2017. (no 9)


Tilaa irtonumero : http://www.karjala-lehti.fi/index.php?p=42&c=6


 
Lue lisää
2017-02-22 13:43:02

Kolumni 23.2. 2017

Satavuotiaan Suomen sankareita


RIITTA UOSUKAINEN

valtioneuvos

Karjalaisten henkilögalleria on laaja ja monipuolinen. Kiintoisimpiin kuuluvat Juho ja Maria Lallukka, joita juhlittiin 3. helmikuuta Juhon syntymäpäivänä. Syy oli erityinen: saimme olla mukana vihkimässä uudelleen Lallukan taiteilijakotia upean remontin jälkeen.

Alussa oli Maria ja Juho Lallukan vahva sivistystahto. Lallukan osuus puhtaasti suomenkielisen liike-elämän kehittäjänä on pohjaa luova. Menestyksen salaisuutena oli luova liikemiesvaisto, joka osasi käyttää oikein suhdanteita, mutta joka myös vaistosi ajan aatteelliset tunnukset. Hän oli ainutlaatuinen kansallisen kulttuurityön harrastaja ja suosija.

Johon voiman lähteenä oli Maria Lallukka. Kaikki Marialle ja Marian tähden oli periaate.

Tärkeän mesenaattipariskunnan salaisuus oli karjalaisen heimon salaisuus parhaimmillaan: köyhyys, herkkyys, kohtalon kolhut käännetään voimaksi. Nälkänuoran karttamisesta tuli vaurastumisen ponnin.

 

”MIUL KO millo on lapsii, ni hyö ei nälkänuoras kule. Nii mie oon päätänt.” Näillä sanoin Lallukka motivoi työnsä. Ja tuon nälkänuoran karttamisen ansiosta taiteilijat – ”Lallukan lapset” - ovat voineet nauttia monin tavoin ja viimeksi viettää uudelleenvihkiäisiä taiteilijakodissa.

Minkä lähempää Maria ja Juho Lallukkaa tutkii, sitä modernimpi pariskunta on edessämme. Vaiheet ovat kuin päivän psykologiaa: pettymys kosinnassa alemman yhteiskuntaluokan vuoksi panee liikkeelle Juho Lallukan CV:n: paimenpoika, puotiapulainen, maakauppias, kauppiasporvari, tukkukauppias, kauppaneuvos, monen tason poliitikko; valta-asema vie toiseen.

Kuitenkin koko elämän ajan taustalla oli äidin varhainen kuolema ja soi hänen kaihoisa, murheellinen laulunsa: ”Voi minua, poika raukkaa, kuin olen turvaton.”

Lapsettomuus saa liikkeelle valtaisan mesenaattitoiminnan. Juhon mielenkiinto suuntautui taiteisiin, Marian kirjallisuuteen.

Lukuisat taiteilijat ja runoilijat saivat merkittävät tuet. Ja Marian ansiota on Viipurin kirjasto, Alvar Aallon luomus, joka on vieläkin puheenaihe. Korjaamisessa tarvittiin Venäjän presidentti Putinin ukaasia – pystyttämiseen riitti kauppaneuvoksetar Maria Lallukan testamentti.

Lallukoiden asuinpaikat Räisälä, Käkisalmi ja Viipuri olivat tärkeät ja rakkaat. Viipuri sai kiittää paljosta Juho Lallukkaa. Todellista näkemyksellisyyttä osoitti taiteilijakodin perustaminen Helsinkiin. Taiteilijakodissa ovat asuneet ja työskennelleet johtavat, kaikkein korkeatasoisimmat taiteilijamme. Ja tarina jatkuu, nyt korjatussa ympäristössä.

 

MIELTÄ ILAHDUTTAA, että Lallukan talo Viipurissakin on oikeassa käytössä. Nykymesenaatti Tuomas Hoikkala seuraa Juho Lallukan esimerkkiä. Taiteilijaresidenssi Viipurissa on uskomaton suoritus. Lallukan nimestä haetaan taas energiaa.

Sekä Maria että Juho Lallukka olivat lahjakkaita, aitoja ja sydämensivistyneitä ihmisiä. He eivät menneet auktoriteettien eivätkä muodin mukaan.

Lallukka oli hyvä mies ja luonnoltaan antelias. Ahkerasti hän järjesti juhlia ystävilleen ja tarjoili heille samppanjaa ja muita jaloja juomia. Itse hän mieluimmin pysytteli Meukowin konjakissa.

Hän oli tarmokas, ahkera ja älykäs mies, mutta osasi myös ottaa ilon irti elämästä. Mainio isäntä hän oli, etenkin kun oli läsnä kauniita naisia – kernaimmin laulajattaria ja näyttelijättäriä.

Tunnettu oli Lallukan kaksisanainen pöytäpuhe: ”Mie maksan”

Sekä Maria että Juho Lallukan kannustimena oli sivistyksen edistäminen. Karjalan ja Suomen paras oli ohjenuora. Isänmaan etu meni edelle kaiken. Sen puolesta oli puhuminen ja tekeminen.

”Puhe on er asja ko puhumine. Vaik miekii välist hermostun, ko rahhaa ruinataa, ni kyl asja on just silviisii jot mei pittää kaikkii ain muista, jot myö ollaa suomalaisii ja karjalaisii. Ja mei pittää tok pittää yhtä. Ei ihmine elä pelkäst limpust, niihä sanotaa sanaskii. Tälviisii mie aattele ja näi mei pittää tehhä, ni hyvä tulloo. Myö ko on kerra jaksettu kansaks päässä ni pittäähä mei jaksaa kansan pyssyykii.” (Inkeri Kilpinen, Kauppaneuvos Karjalasta)

 
Lue lisää