Tällä viikolla » Jutut

Eeva Litmaselle virvottiin menestystä koko vuodeksi

PÄIVI PARJANEN

 

 

Karjalan Liiton puheenjohtajisto on valinnut Vuoden virvottavaksi näyttelijä Eeva Litmasen. Valinta julkistettiin Karjalaisilla ruokamarkkinoilla Karjalatalolla Helsingissä viime lauantaina.

Valinnallaan Karjalan Liitto haluaa palkita henkilön, joka pitää yllä karjalaisuutta, yhteisöllisyyttä ja elämänmyönteisyyttä. Näiden arvojen lisäksi Eeva Litmanen edustaa näkyvästi karjalaista sanankäyttöä, joka on liiton kolmivuotisteemana. 

Lappeenrannan Lauritsalasta kotoisin oleva Eeva Litmanen tunnetaan monipuolisista teatteri- ja tv-rooleistaan. Karjalatalolla hänet on nähty vuonna 2006 valmistuneessa pienoisnäytelmässä Larin Paraske – rautamuurahaisten sukua. Tämä tunnettu runonlaulaja oli Eeva Litmasen isoisän äidinäiti. 

 

Eeva Litmasen virpoi ”tuoreeks terveeks” liiton varapuheenjohtaja Eevaliisa Kurki kolmihaaraisella ja punaisilla kukilla koristellulla vitsalla.

– Kolmihaaraisuus kertoo kolmiyhteisyydestä, Isä, Poika ja Pyhä henki. Punaiset kukat puolestaan symboloivat ristiinnaulitun Jeesuksen veripisaroita.

Karjalan Liiton jokakeväiset ruokamarkkinat saivat ostajat liikkeelle runsain joukoin. Heitä norkoili paikanpäällä jo hyvissä ajoin ennen tapahtuman alkua.  Suurin kysyntä oli odotetusti erilaisilla karjalaisilla piirakoilla. Muun muassa Karjalan Liiton naistoimikunta oli varautunut ryntäykseen leipomalla tuhat piirakkaa. Myyntipöydältä löytyi riisi- ja perunapiirakoiden lisäksi sienivatruskoita, lanttusupikkaita, kaalipiirakoita ja pyöröjä.

Markkinahumun keskellä naistoimikunnan puheenjohtaja Aira Viitaniemi ehti myös pohtia toimikunnan tulevaisuutta. Naistoimikunta täyttää ensi vuonna 40 vuotta ja uusille tuulille on tilausta.

– Olen ollut puheenjohtajana pian jo 39 vuotta ja haluaisin jo siirtyä sivuun. Tilalleni ei vain löydy jatkajaa, Aira Viitaniemi harmittelee. 

Hän lupaa olla tukena ja opastajana uudelle puheenjohtajalle niin kauan kuin tämä sitä tarvitsee.

Kävijöillä maistatettiin myös kaurakiisseliä, useimmille tuntematonta perinneruokaa. Kiisselikattilaa hämmentänyt Kurkijoki-seuran puheenjohtaja Pirjo Laukkanen kehotti lisäämään kiisseliin ehdottomasti tuhdin nokareen voita. Ilmeistä ja kommenteista päätelleen maistajista ei ainakaan ensimmäisellä kerralla tullut tämän erikoisherkun ystäviä.

 

 

 

 

 

 

Salmilaisäidin pojasta kasvoi savon murteen asiantuntija

PIA PAANANEN

 

 

Olavi Rytkönen ei osaa sanoa, milloin sanat, kieli ja tarina tulivat hänen elämäänsä, sillä ne ovat olleet aina.

– Kun opin varhain lukemaan, se oli perheelle helpotus ja vanhemmille koitti vapaus. Sitä ennen olin kinissyt kirja kädessä, että joku lukisi minulle.

Rytköstä ei rasitettu kotoa suurella määrällä puolipakollisia nuortenkirjoja, vaan hyllyltä löytyi alle kouluikäistä poikaa ilahduttamaan muun muassa Boccaccion Decamerone ja Pentti Haanpään tuotanto. Koulussa Rytkönen päätyi turvallisesta Kevätretki-aiheesta kirjoittaessaan kuvaamaan Alaskassa polveilevaa seikkailua, jossa susilaumat ulvoivat, winchesterit paukkuivat ja repussa oli viskipullo.

– Opettaja ihmetteli vain sitä viskiä, kaipa minulta muuten saattoi odottaa vaikka mitä, Rytkönen naurahtaa.

 

Karjalaisella 

sinnikkyydellä eteenpäin

 

Sonkajärven-kodissa puhuttiin savoa ja savo on Olavi Rytköselle se ensimmäinen opittu kielimuoto.

 

– Äitini Raisa Lohioja (s.1933) tuli Salmin Varpaselän kylästä sotaa pakoon hyvin pienenä tyttönä ja silloinen kansakoulu karsi kyllä hänen puheestaan omaa murretta. Äiti oli ensin Karttulassa ja sieltä sitten päätyi avioliiton kautta Sonkajärvelle.

Olavi Rytkönen muistelee, että ruokakulttuuri oli se, jossa arkisimmillaan ja käytännössä äidin karjalaisjuuret näkyivät. Perheessä tehtiin kökkösiä, sultisinoita, vatruskoita ja muita perinneherkkuja.

– Mutta tappaiskeitto eli mykyrokka oli sitten se, jossa äidillä oli opettelemista ja jonka valmistamisen hän sitten uudella kotiseudullaan oppi. Ja hyvän rokan tekijä hänestä tulikin!

Kun Olavi Rytkönen ajattelee aikuisena itseään, savolaisuuttaan ja karjalaisuuttaan, hän pystyy poimimaan ominaisuuksia, jotka hän näkee leimallisesti karjalaisina.

– Iloisuus, avoimuus ja tietty sinnikkyys. Savossa on vähän tapana pysähtyä vastoinkäymisten kohdalla ja jäädä niihin, mutta äidissä oli se joku ”etteenpäin vaik syän märkänis” -meininki. Sen tunnistan usein itsessäni ja se vie oikeasti elämässä eteenpäin. 

 

Savonnusvoitto 

vei eteenpäin 

 

Vuonna 1997 Olavi Rytkönen jätti vähän kuin vahingossa ja viimeisinä mahdollisina tunteina Asterix-sarjakuvan savonnuskilpailuun oman kilpailutyönsä. Ennen varsinaista käännöstyötään hän oli piilottanut kaikki Unto Eskelisen ja Kalle Väänäsen savolaisen murrekirjallisuuden hyllystään ja antoi sarjakuvan käsikirjoittaja René Goscinnyn lauseiden syntyä ja kääntelehtiä päässään häntä 70-luvulla ympäröineen sonkajärveläisen kielimuodon painoilla ja sanoilla. 

Olavi Rytkösen savonnus Opeliksin Orjalaeva oli jättimäinen myyntimenestys  ja Panganrannan vapaa-ajanohjaajasta Pielavedeltä tuli kerta heitolla savon murteen asiantuntija. 

– Toimituskunta toivoi käännökseen muutamia ”yleissavolaisia” muutoksia ja vieläkin vähän harmittaa kun taivuin niihin, niistä on nimittäin eniten tullut palautetta ja ihmettelyä.

Kilpailun voitto muutti kuitenkin olennaisesti Olavi Rytkösen elämää.  Vapaa-ajanohjaajan työ jäi taakse ja vastaan tuli monipuolisia ja vaihtelevia savonnuksia ja toimittajan pestejä radiossa ja lehdissä. Viimeinen erityinen juttu oli Iskelmän Musta Kirja, jossa Olavi Rytkönen nosti toimittajakollegansa Mikko Sovijärven kanssa esille suomalaisen iskelmän vähemmän tunnettuja, omalaatuisia teoksia.

– Vähän vinossahan ne kappaleet ovat mutta kirja on löytänyt lukijansa ja jatkoakin sille toivotaan.

 

 

KKES jatkaa vahvaa tukeaan tieteelle, taiteelle ja kulttuurille

Tänä vuonna 65 vuotta täyttävä Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö myönsi tieteen, taiteen ja kulttuurin apurahoja yhteensä 358 800 euroa. Säätiön tunnustuspalkinnot  myönnettiin Joensuun Oopperayhdistykselle, Lemin Musiikkiyhdistykselle sekä valotaitelija Kari Kolalle. Apurahojen ja palkintojen saajat julkistettiin säätiön vuosijuhlassa Joensuussa viime lauantaina. 


Apurahoista suurin kokonaisuus on tieteelle myönnetty 149 500 euroa. Pohjoiskarjalaiseen kulttuuriharrastustoimintaan myönnettiin kaikkiaan 103 800 euroa. Eteläkarjalaiseen kulttuuriharrastustoimintaan myönnettiin 25 000 euroa. Taiteilijoiden työskentelyapurahaa myönnettiin yhteensä 80 500 kaikkiaan viidelle taiteilijalle. Säätiö jakaa myöhemmin tänä vuonna vielä myös perinteiset opiskelija-apurahat, joita on vuosittain jaettu noin 50 000 euroa. 

Apurahojen lisäksi säätiö on tukenut eräitä kulttuuri- ja kehittämishankkeita kolmivuotisilla avustuksilla. Näihin kuuluvat Taito Pohjois-Karjala ry:n käsityöperinteen kehittämishanke, Pielinen Soi -musiikkifestivaali, Joensuun Popmuusikot ry, Joensuun Taidemuseon ja pohjoiskarjalaisten peruskoulujen 8. luokkien taidetoimintapäivähanke, Botanian ystävät ry sekä Pohjois-Karjalan rajavartioston historia 1919–2019 -teoksen kirjoittaminen. 

Tänä vuonna avustuksen saajien joukossa on myös Joensuun kaupungin museotoimi, joka säätiön tuella toteuttaa Mäntyniemen kartanon historiallisten dokumenttien 2-vuotisen inventointihankkeen. 

 

Tunnustusta kolmelle 

Säätiön vuotuisen tunnustuspalkinnon saajia oli kolme. Joensuun Oopperayhdistys sai 7 500 euroa pitkäjänteisestä kulttuurityöstä ja erityisesti syksyn 2014 upeasti toteutetusta Taikahuilu-oopperasta. Oopperayhdistys tuotti korkeatasoisen oopperaelämyksen pitkälti paikalliseen osaamiseen tukeutuen. Omassa roolissaan Joensuun Oopperayhdistys on mahdollistanut paikallisille laulajille ja tuotantoon kuuluneille muille toimijoille arvokkaan kokemuksen ja myönteisen esilletulon. 

Niin ikään 7 500 euron palkinnon saanut Lemin Musiikkiyhdistys on kehittänyt kunnianhimoisesti musiikkifestivaalitoimintaa jo yli 30 vuotta. Pitkälti talkoovoimin toteutettu Lemin musiikkipäivät on loistava osoitus paikallisesta yhteistyöstä ja yhteisöllisyydestä. 

Valotaitelija Kari Kola sai 5 000 euron tunnustuspalkinnon. Kola on nostanut Pohjois-Karjalan kansainväliseen valokeilaan Valonvuoden teoksellaan Pariisissa viime tammikuussa. 

 

Taiteilijan upea kädenjälki näkyi myös Joensuun Oopperayhdistyksen Taikahuilu-oopperassa. 

 

Vakautta ja luottamusta 

Vuonna 1945 perustetun Säätiö Väinölän fuusioituminen osaksi Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiötä etenee suunnitellusti. Sulautumisen on määrä vahvistua huhtikuussa. Vähävaraisia karjalaisia nuoria tukemaan perustettu säätiö on ollut fuusiossa aloitteellinen. 

– Väinölän kiinnostus meitä kohtaan on ollut suuri ilon aihe ja arvostuksen osoitus. Voimme olla ylpeitä siitä, että olemme on vakaa ja hyvin hoidettu säätiö, joka toiminta-alueensa aktiivisena asioiden mahdollistajana herättää luottamusta, säätiön hallituksen puheenjohtaja Matti Virtaala totesi vuosijuhlassa. 

Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön noin 20 miljoonan euron varallisuus on muodostunut lahjoituksista ja testamenteista. Nimikkorahastoja säätiöllä on 38. 

– Nimikkorahastojen takana on monenlaisia motiiveja ja kuitenkin aina yksi yhdistävä tekijä – karjalaisuuden edistäminen. Merkityksellistä arvokkaalla ja kauniilla tavalla on myös se, että nimikkorahaston kautta perustajan nimi jää historiaan elämään, Virtaala muistutti. 

Säätiön juhlavuosi sujuu arkityön merkeissä. Pientä juhlaa arkeen ja yleisölle on tarjolla muun muassa Joensuun taidemuseossa, jossa esille on muutamia säätiön keskeisimmistä taidekokoelman aarteista. Yksi kokoelman arvokkaimmista töistä on taidemaalari Eino Härkösen Kalatulilla. Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön juhlavuoden näyttely on osa laajempaa Itä-Suomen nykytaiteen Ah!Jo!-näyttelyä. Näyttely on avoinna 12.4. saakka. 

Ensi heinäkuussa säätiö kutsuu yleisön tapahtumalliseen konserttiin Ilosaareen. Kaikille avoimen konsertin pääesiintyjä on Samuli Edelman. Konsertti järjestetään 11. heinäkuuta. 

 

 

Elina Vaara tuo ortodoksisia perinteitä tutuiksi

SEIJA LAMBERG

 

Toinen toistaan kauniimpia itse kirjottuja pääsiäismunia oululaisen Ester Vaaran  kodissa on valmiina annettaviksi lahjoina läheisille ortodoksisen kirkon vuoden suurimman juhlapäivän,  pääsiäisaamun koittaessa. 

Omin käsin koristellut munat ovat arvokkaita lahjoja – ei materiaaliensa – vaan muniin liittyvän ajatuksen vuoksi: pääsiäismuna on ylösnousemuksen ja uuden elämän symboli. 

Munia koristellaan useilla eri tekniikoilla. Ester Vaara on monina vuosina opastanut ”helmimunatekniikkaa”  Oulun ortodoksisen seurakunnan ikonikerhon kursseilla.  Muliinilangasta, lasihelmistä ja teräsnupeista  taiteillaan  ”melkein fabergétä”,  kuten kurssilaiset sanovat. Kursseista on tullut ekumeeninen tapahtuma, sillä opetusta annetaan   kaikille, uskontokuntaa kyselemättä. Vaaran tekemiä pääsiäismunia on annettu lahjoiksi ja esitelty näyttelyissä. Laukaassa Taidekeskus Järvilinnassa on parhaillaan pääsiäismunanäyttely, jossa on mukana Esterin munia.

Ester maalaa  myös puisia pääsiäismunia ikoninmaalauksen oppien mukaan. Sen työn oppiminen vie vuosia.  

– Ikonia maalattaessa on tunnettava hyvin kuva-aihe ja sen teologinen merkitys. Ikonin maalaus munan kaarevaan pintaan on lisäksi vaikeampaa kuin tasaiselle pohjalle maalaaminen.

Hän on ollut mukana  Oulun ortodoksisen seurakunnan ikonikerhossa sen perustamisvuosista lähtien: kerholla on 40-vuotisjuhla ensi vuonna. Kymmenen vuotta hän oli  puheenjohtajanakin, nyt hän on kunniajäsen ja hallituksen jäsen kerhossa. 

Ikonikerhon jäsenet ovat maalanneet useimmat Oulun Pyhän Kolminaisuuden katedraalin ikoneista. Pyhättö valmistui 1958. Uusia ikoneja on saatu valmiiksi aivan viime vuosinakin. 

– Ikoni välittää pyhyyttä. Sen maalaamisessa on sydämen oltava mukana, Vaara sanoo.

 

 

LUE LISÄÄ KARJALA-LEHDESTÄ 2.4. 

 

LUE 2.4. ILMESTYNEESTÄ KARJALA-LEHDESTÄ!

• Karjalanpiirakat ja karjalanpaisti ovat suomalaisten kestosuosikkeja

• Nuorisobändillä on viidenkympin villitys

• Helkalan perheessä vaalitaan karjalaisia pääsiäisperinteitä

• Pääkaupungin Karjalaisilla on takana värikäs tausta, tuloksekas toiminta ja suuret saavutukset

Matkailusivuilla muun muassa:

• Kotiseutu kutsui Eero Ekmania jo 1960-luvulla

• Eija Myllys on nähnyt matkatoimistoalan muutokset

• Viipurin ikkunat raollaan länteen

• Syntymäpäivää voi viettää karjalaisten kaupungissa, Viipuriss

 

 

Seuraava lehti ilmestyy 16.4. (no 16)

Lehti ei ilmesty 9.4.