Tällä viikolla » Jutut

Salmin historia saatiin viimein koottua kirjaksi

PIA PAANANEN

 

Rajoil da randamil – Salmi ja salmilaiset 1917–1948 -teoksen julkaiseminen osoittaa, että Salmi-Säätiön perustajien velvoittama entisten salmilaisten ja heidän jälkeläistensä henkisen, kulttuurisen ja taloudellisen perinteen vaalimis- ja kehittämistyö jatkuvat edelleen.

Ajatus Salmin pitäjän historian tallentamisesta kirjaksi syntyi jo marraskuussa 1967, kun silloinen säätiön hallitus käynnisti neuvottelut historian kirjoittamisesta. Matka alustavista neuvotteluista valmiiseen teokseen on ollut pitkä. 

– Ennalta arvaamattomat syyt ja melkoinen epäonni seurasivat ensimmäisiä yrityksiä kirjan aikaansaamiseksi. Vasta neljäs, vuonna 2013 käynnistynyt yritys sai riittävästi jumalabuu, ja hanke otti tulta, myös taloudellisesti, kertoo Salmi-Säätiön hallituksen puheenjohtaja Raija Pyöli.

Tuloksena onkin perinpohjainen, yli kolme ja puoli kiloa painava 655-sivuinen teos, jossa käsitellään muun muassa Salmin pitäjän väestökehitystä, elinkeinoja, koululaitosta, seurakuntaelämää, kieltä, sotavuosien vaiheita, kansanperinnettä ja asemaa niin Käkisalmen läänin osana kuin rajapitäjänä.

– Vahvistakoon tämä teos salmilaisperheiden ja sukujen vunukoiden kokemusta niistä ajoista, jolloin suku Salmissa asui ja kertokoon niistä asioita, joista itse emme ole huomanneet ja osanneet kertoa, Pyöli toivoi.

 

Laaja työryhmä

 

Salmi-Säätiön  hallitus ymmärsi, ettei monipuolisen historian kirjoittaminen niinkin erityislaatuisesta rajapitäjästä kuin Salmi tulisi onnistumaan yhden kirjoittajan voimin. 

– Onnistuakseen työ vaatii eri elämänaloilta laajaa historian tuntemusta ja vankkaa ammattitaitoista tutkimusmetodien hallintaa. Säätiön hallitus kääntyikin Itä-Suomen yliopiston Suomen historian professori Tapio Hämysen puoleen kysyäkseen asiantuntijan neuvoa ja tätä kautta projektin vetäjäksi ja päätoimittajaksi löytyi dosentti Jukka Kokkonen, Pyöli selvitti.

 

Jukka Kokkosen kokoamaan kirjoittajatiimiin kuuluvat professori Tapio Hämynen, dosentti Irma-Riitta Järvinen, filosofian lisensiaatti Riikka Myllys, filosofian tohtori Jukka Partanen, filosofian tohtori Raija Pyöli, dosentti Yury Shikalov ja dosentti Senni Timonen. Salmi-Säätiön edustajina historiatoimikunnassa olivat hallituksen jäsen, arkkipiispa Leo, puheenjohtaja Raija Pyöli ja asiamies Mauri Sulku ja sekä ulkopuolisena asiantuntijana Tapio Hämynen.

Teoksen valmistumista päätoimittajan paikalta katsellut Jukka Kokkonen sai iloita sekä kirjoittajista, joilla oli kerrottavaa enemmän kuin alkuperäiseen suunnitelmaan mahtui että joustavasta toimeksiantajasta.

– Ja tällä kohtaa Salmi-Säätiö tuli vastaan ja totesi, että jos tekstiä syntyy, niin antaa syntyä. Ei sitä pitäjähistoriaa ihan heti olla uudestaan kirjoittamassa.

 

 

LUE LISÄÄ  23.7. KARJALA-LEHDESTÄ

Lehdessä kerrotaan myös Laatokankarjalaisten Liiton 80-vuotis juhlasta ja Evakon praasniekasta

 

Antti Kaikkosen karjalaiset kesäkiireet

Eduskunta jäi kesäkuun lopussa  istuntotauolle. Mutta alkoiko kansanedustajilla kesäloma? Eivätpä taida kiireet hellittää kesälläkään, varsinkin jos on Karjalan poikii. Kuten Antti Kaikkonen, ulkoasianvaliokunnan ja Uudenmaan Karjalaisseurojen piirin puheenjohtaja on. Juuret Pyhäjärven Konnitsassa Viipurin läänissä.

 

 

HANNELE INKINEN

 

Tapasin Kaikkosen Karjalan Liiton kesäjuhlilla Hyvinkäällä hetkellä, jolloin uusi hallitus oli muutaman viikon ikäinen ja hallitusohjelma vielä nuorempi. Kaikkosella oli hyviä uutisia kulttuuriväelle: kullttuurisektori on yksi harvoista alueista joka säästyi isommilta leikkauksilta vaikeassa taloustilanteessa. Hallitus näkee kulttuurin arvokkaana asiana, jota halutaan vaalia. Erityisesti Kaikkonen iloitsee karjalaisen kulttuurin puolesta, se on juuri sukujuurien vuoksi hänelle erityisen tärkeä.

Järjestöavustuksista on jo alkanut tämän vuotinen neuvottelu ja vääntö, ja niissä Kaikkonen tekee kaiken voitavansa, jotta avustus säilyisi myös Karjalan Liiton osalta sillä tasolla, että toiminta turvataan. Avustuksethan neuvotellaan joka vuosi uudelleen. Kaikkonen huomauttaa, että vaikka valtiolta tulee toiminnan perusrahoitus myös Karjalan Liitolle, on toiminta kuitenkin kaikkien jäsenten aktiivisuuden, jäsenmaksujen ja osallistumisen varassa.

 

Karjalaiset sillanrakentajina

Kaikkonen näkee erittäin arvokkaana toukokuussa uudelleen solmitun Antrean/Kirvun/Vuoksenrannan ja Kamennogorskin välisen yhteistyösopimuksen, joka sisältää paitsi kirkon paikkojen ja hautuumaiden suojelun, myös kulttuurivaihdon sen eri muodoissa. Hän toivoo tällaisen ruohonjuuritason yhteistyön voivan vahvistua vaikka Euroopassa eletäänkin jännitteistä aikaa. 

 

LUE LISÄÄ 23.7. KARJALA-LEHDESTÄ

 

 

Karjalaistaustainen yrittäjä Outi Pakarinen auttaa sanomaan hyvästit vaatekaappikaaokselle

MARKKU SUMMA

 

Suomalaisten kaapit ovat pullollaan vaatteita, joita he eivät käytä – mutta enää vaatekaappikaaoksen ei tarvitse jatkua. 

Espoon Leppävaarassa asuva Outi Pakarinen, 33, on Suomen ensimmäinen vaatevalmentaja, jonka erikoinen liikeidea on herättänyt jo lyhyessä ajassa runsasta mediahuomiota.  Pakarinen perusti joulukuussa 2013 Kude Design Oy:n. Hän tarjoaa omalla tuotemerkillään vaatteita, jotka ovat helposti yhdisteltäviä ja kestävät sekä aikaa että käyttöä. 

– Minulla on oma KUDE vaatemerkki ja verkkokauppa, josta myyn mallistoa. Sen kylkeen syntyi täydentävää liiketoimintaa, jolle keksin nimeksi vaatevalmennus. Se tuo tuo helpotusta liian monimutkaiseksi muuttuneeseen vaatearkeen. 

Vaatevalmennusta on saatavissa yksilövalmennuksina, mutta myös pienryhmille sekä luentoina ja työpajoina suuremmille ryhmille. 

Pakariselle myönnettiin 2014 palkinto liikeideastaan Toisinsanojana Espoon ensimmäisen Keksintöviikon yhteydessä.

 

Mihin 

vaatevalmennus tähtää? 

Joensuussa syntynyt ja sieltä ylioppilaaksi kirjoittanut Pakarinen opiskeli ensin Jyväskylän ammattikorkeakoulussa vestonomiksi ja sen jälkeen Turun ammattikorkeakoulussa tradenomiksi. 

– Työskentelin vaate- ja tekstiilialan yrityksissä yli seitsemän vuotta muun muassa ostoassistenttina ja tuotepäällikkönä. Pääasiassa työskentelin tuotannon ja ostojen parissa. Sitten minussa heräsi halu lähteä kulkemaan  omia polkujani. 

Pakarisen sydämen asia on muuttaa ihmisten kulutuskäyttäytymistä ja vaatetusalaa kestävämmälle pohjalle. Hän halusi oman vaihtoehtonsa massatuotannolle ja kertakäyttöisyydelle. 

– Monet sanovat, että heidän vaatekaappinsa on täpötäynnä, mutta ei ole mitään päälle pantavaa. 

– Vaatevalmennuksen tavoite on saada ihmiset tunnistamaan omat mieltymyksensä ja tarpeensa sekä hyödyntämään olemassa olevaa vaatevarastoa. 

Lisäksi kun oppii hallitsemaan paremmin vaatekaappinsa sisällön, vikaostoksia tekee entistä vähemmän. Lopputuloksena on ekologinen ja suunnitelmallinen vaatekaappi. 

 

LUE LISÄÄ 23.7. KARJALA-LEHDESTÄ

 

Autoillen Karjalassa – Suojärvi • Suistamo • Läskelä • Harlu

PENTTI VÄISTÖ

TUULA KOPONEN

 

Korpiselkä on  rajavyöhykkeen takana kuollut kylä

 

Läskelä ja Rautalahti 

hakeutuvat matkailukartalle

 

 

Matkamme Laatokan rannoilla jatkuu. Sortavalasta lähdemme ajamaan  Aunuksen suuntaan. Tätä tietä päästään myös Pitkärantaan ja Petroskoihin. Myös  Suojärvelle johtava tie eroaa tältä väylältä.

 

Alkuosa tieosuudesta on – Sortavalasta Lahdenpohjaan johtavan tien ohella – maisemallisesti yksi Laatokan Karjalan kauneimmista reiteistä. Matkailun kannalta merkittävimmiksi taajamiksi sillä nousevat Läskelä ja vahvasti viime aikoina kehittynyt Rautalahti.

Aunukseen ja Petroskoihin johtavat tiet ovat hyviä. Osittain ne ovat jopa erinomaisia, ja varsinkin Petroskoihin vievä tie Pitkärannan risteyksen jälkeen houkuttelee helposti ajamaan jopa ylinopeutta. Liikennettäkin on aika vähän.

 

Poikkeamme kuitenkin ensin Harluun. Sinne vie kuutisen kilometriä pitkä soratie. Maltti on taas valttia.  Harlu on hiljainen, se mitä siitä jää matkailijalle mieleen ovat pitkin kylää risteilevät, muutaman metrin korkeudessa olevat lämmitysputket. Ne kertovat teollisesta menneisyydestä.

Matkailupalveluja etsivälle suomalaisturistille omalla karulla tavallaan viehättävässä Harlussa ei ole mitään tarjolla, ellei osaa nauttia ympäristöstä tai arkkitehtuurin moni-ilmeisyydestä ja -kerroksellisuudesta.

Harlu on joka tapauksessa ”vilkas” läpikulkutaajama verrattaessa hiljaiseen Suistamoon, jonka ainoa nähtävyys matkalla on Jänisjoen Hämeenkoski. Ainakin korkean veden aikaan se näyttää juuri sellaiselta paikalta, joka suorastaan houkuttelee kalastajaa rannalleen. Heitä siellä näkyykin.

Vuolaan kosken rannalle on nousemassa pieni pietarilaisten rakentama lomataajama. Tänä kesänä se ei ole vielä valmis, joten katsotaan millainen siitä tulee ja avautuuko se mahdollisesti myös matkailijoille – vai jääkö se ainoastaan yksityisten kalastajien iloksi.

Harlun ja Suistamon väli on tyypillistä kaunista karjalaista sekametsäkorpea. Suistamoon lopulta tultaessa matkailijaa tervehtii suomalaisajoilta oleva Engelin suunnittelema ortodoksinen kirkko.  Suistamo on hiljainen kylä, arvattavasti vailla elävää tulevaisuutta.

 

LUE LISÄÄ 23.7. ILMESTYNEESTÄ KARJALA-LEHDESTÄ

 

LUE 23. 7. ILMESTYNEESTÄ KARJALA-LEHDESTÄ!

• Vuoksenrantalaiset juhlivat pitäjäjuhlaansa Kalholla

• Lehmien vakkomatkat maitolaiturimuseon näyttelyksi

• Tuhatkunta laulajaa saapui Sortavalana Laulujuhliin

• Kansallisaarteita kirpputorilta

• Naisten rakentamassa Antrea-juhlassa muistettiin mummoja

• Helena Eevasta tehtiin uusi musikaali

• Pulsassa asuu onnellisia Karjalaisia

• Yhden päivän Pyhäjärvi-juhla kokosi muhkean yleisön

• Sinnikäs evakkopoika Sulo Raitapuro

• Säkkijärvellä kokoonnuttiin muistohetkeen

 

Seuraava lehti ilmestyy 30.7. (no 31)