Tällä viikolla » Jutut

Karjalaista eräperinnettä ryhdytään tallentamaan

PÄIVI PARJANEN

 

Suomen Metsästysmuseo ja Karjalan Liitto järjestävät Kuparsaaren metsästysseuran aloitteesta eräperinteen keruun, jonka tarkoituksena on saada talteen vielä tavoitettavissa oleva tieto luovutetun Karjalan metsästäjistä ja kalastajista, metsästysoloista sekä metsästys- ja kalastustavoista. Myös aiheisiin liittyvät valokuvat ovat tervetulleita.

– Karjalaista murretta, sananparsia ja muuta kansanperinnettä on kerätty ja kartoitettu laajasti, mutta metsästys ja kalastus ovat jääneet unohduksiin. Ne olivat kuitenkin tärkeä sivuelinkeino ja harrastus, sanoo amanuenssi Pekka Allonen Suomen Metsästysmuseosta.

Allosen mukaan luovutettu Karjala oli riistamaantieteellisesti monimuotoinen alue.

– Raja-Karjalassa oli laajoja erämaita ja runsaasti riistaa. Sieltä tunnetaan myös monia eränkävijöitä. Esimerkiksi Vornasen veljekset kutsuttiin jopa Varsinais-Suomeen asti susia kaatamaan.

Kannaksen alue puolestaan oli tiheästi asuttua viljelysseutua, jossa oli hyviä lintujen pesimäalueita Vuoksen vesistöalueella. Myös Äyräänjärvi oli tunnettu linnustostaan.

Kalaa nousi sekä Euroopan suurimmasta sisäjärvestä Laatokasta että Suomenlahdelta, joissa kalastajat harjoittivat myös hylkeenpyyntiä. Vuoksessa puolestaan harjoitettiin jokikalastusta.

 

Eräkeruu on haasteellinen tehtävä, sillä siinä ollaan ainakin 30 vuotta myöhässä. Itse Karjalassa metsästäneiden ja kalastaneiden joukko on jo hyvin harva, ja vielä jäljellä olevat ovat jo 90-vuotiaita. 

Järjestäjät pitävät kuitenkin tärkeänä, että edes se tieto, mitä vielä jäljellä on, saadaan talteen. 

– Viestini  ja toiveeni Karjala-lehden lukijoille on, että nuorempi sukupolvi haastattelisi vanhempia tai mikäli heillä itsellään on tietoa, vastaisivat kyselyyn, Pekka Allonen vetoaa.

Mitä keruulla sitten halutaan talteen? Lista on pitkä ja tarkoitettu suuntaa-antavaksi ja muistinvirkistykseksi: Pyyntitavat, unohtumattomat jahdit ja kalastusmatkat, muistot ja tarinat tunnetuista metsästäjistä ja kalastajista, metsästysseuratoiminta, jahtilaulut, eräsanasto, peijaiset, jahtiryypyt, lasten eräleikit, hylkeenpyynti, riistakauppa, pyssysepät ja jopa salametsästys.

– Pyssysepät kiinnostavat meitä erityisesti. Heitä on varmasti ollut joka pitäjässä, Pekka Allonen lisää.

Keruu on avoin kaikille ja siihen voi osallistua Suomen Metsästysmuseon nettisivuilta löytyvällä kyselylomakkeella sähköisesti tai lähettämällä muistot kirjallisena postitse.

– Vastaus on vapaamuotoinen eikä tekstien pituutta ole rajattu. Pieni yksittäinen tieto vaikka pyyntivälineestä on yhtä arvokas kuin kymmensivuinen muistelma, Pekka Allonen korostaa.

 

Kuinka keruutulokset jatkojalostetaan, riippuu paljolti siitä miten tietoa kertyy. Kaikki materiaali tullaan joka tapauksessa tallentamaan metsästysmuseon arkistoon.

– Saatu aineisto on hyvä pohja ja lähdeaineisto Karjalan metsästykseen ja kalastukseen liittyvälle tutkimukselle, jonka joku tutkija toivon mukaan vielä joskus tekee, Allonen toteaa.

Maaliskuun puolivälin tienoilla Facebookissa  avautuu myös Karjalan eräperinteestä kiinnostuneille oma keskusteluryhmä. Myös sitä kautta järjestäjät uskovat kertyvän tietoa.

 

Eräperinnekeruu käynnistyy tulevan huhtikuun 1. päivänä ja päättyy maaliskuun lopussa 2016. Keruun suojelijana toimii Karjalan Liiton puheenjohtaja, kansanedustaja Marjo Matikainen-Kallström.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kolme kautta eduskunnassa riittää Marjo Matikainen-Kallströmille

Kansanedustaja Marjo Matikainen-Kallström ilmoitti viime syksynä, ettei asetu enää uudelleen ehdolle 2015 eduskuntavaaleissa. Hänen poliittinen uransa kokoomuksen riveissä on kestänyt lähes kaksikymmentä vuotta. Lopettamispäätökseen syyksi hän toteaa yksiselitteisesti nähneensä jo kaiken ja on aika siirtyä eteenpäin. 

 

PÄIVI PARJANEN

 

Marjo Matikainen-Kallström valittiin Euroopan parlamenttiin 1996 puolueensa toiseksi suurimmalla äänimäärällä. Kolme vuotta myöhemmin hän uusi paikkansa. Eduskuntaan hänet valittiin ensimmäisen kerran 2003, jatkoa seurasi vuosina 2007 ja 2011.

– Nämä vuodet ovat olleet mielenkiintoisia, antoisia ja kannustavia, myös Espoon kaupunginvaltuutettuna toiminut Marjo Matikainen-Kallström summaa.

–Suomalaisten edustajana Euroopan parlamentissa, eduskunnassa ja Espoon valtuustossa olen saanut paljon poliittista kokemusta, tutustunut mielenkiintoisiin ihmisiin ja luonut omiin osaamisalueisiini liittyviä ammatillisia verkostoja.

Kaikesta edellä luettelemistaan hän uskoo olevan itselleen hyötyä myöhemminkin.

– Olen oppinut muun muassa kokonaisuuksien hallintaa ja nopeaa reagointia asioihin sekä poimimaan ytimen isoista kokonaisuuksista.

Marjo Matikainen-Kallström sanoo lähtevänsä positiivisella mielellä eteenpäin, vaikka tulevaisuus on vielä avoin.

– Luotan siihen, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. 

Ennen politiikkaan siirtymistään Marjo Matikainen-Kallström työskenteli metallurgina Imatra Steelillä, Neste Oy:llä, IVO:lla ja Posivassa. 

– Paluuta tutkijaksi ei missään tapauksessa ole. Siihen työhön pitäisi mennä jo koulunpenkin kautta, hän naurahtaa.

 

Politiikan

näköalapaikalla

 

Poliittisen uransa yhdeksi mieliinpainuvimmaksi tapahtumaksi Marjo Matikainen-Kallström nostaa Suomen liittymisen euroon 1. toukokuuta 1998. Hän oli itse Brysselissä, kun sopimus allekirjoitettiin.

– Muuten olen saanut kansanedustajana omalta osaltani vaikuttaa moniin yhteiskuntamme kannalta tärkeisiin päätöksiin. 

Jotain jää vielä kesken: Eri hallinnonalojen tietojärjestelmien sähköinen yhteensovittaminen ei vuosienkaan jälkeen ole valmis.

Esimerkkinä yhteensovittamisen tärkeydestä Marjo Matikainen-Kallström mainitsee Jorvin sairaalan Espoossa, jossa hänen mukaansa on ollut yli sata erilaista järjestelmää. Niihin kirjautuminen, tietojen tulostaminen ja siirtäminen toiseen järjestelmään vievät henkilökunnalta valtavasti aikaa. Yhteisen tietojärjestelmän jarruna on ollut muun muassa Suomen tiukka henkilösuojalaki.

– Virossa yhteiseen järjestelmään siirtyminen onnistui parissa vuodessa. Siellä kaikki tiedot ovat yhdellä kortilla, hän ihmettelee ja jatkaa:

– Tietysti täytyy muistaa, että Viro on pienempi kansakunta.

 

 

LUE LISÄÄ 29.1. Karjala-lehdestä

 

 

 


 

Orimattila juhli 90-vuotiaita Siiri Rantasta ja Käkelän hiihtoa

MARKUS RISSANEN

 

 

Orimattilassa vietettiin sunnuntaina letkeää kansalaisjuhlaa hiihdon merkeissä. Toistasataa hiihtäjää ja saman verran kannustajia kokoontui urheilukeskuksen laduille Käkelän hiihtojen 90-vuotistapahtumaan. Tilaisuutta emännöi itseoikeutetusti maastohiihdon olympiavoittaja ja hiihtolegenda Siiri ”Äitee” Rantanen, 90.

 

Siiri voitti ainoan olympialaisen kultamitalinsa 1.2.1956 Italiassa Cortinan talviolympialaisten naisten 3x5 kilometrin viestissä. Rantanen meni ankkuriosuuden viimeisessä nousussa Neuvostoliiton Radja Jerosinan ohi ja piti hänet selkänsä takana maaliin saakka 27 sekunnin erolla. Olympiapronssia Siirille tuli vuonna 1952 Oslon kymmenen kilometrin hiihdosta ja viestissä Squaw Valleyn kisoista 1960.  MM-kilpailuista hän hiihti kolme hopeamitalia ja kaksi pronssista, joista kolme mitalia tuli viestihiihdosta.

– Eilen kävin kahdeksan kilometrin hiihtolenkillä, mutta vähiin ne ovat jääneet. Lunta ei ole ollut riittävästi ja lähden vain hyville laduille, toteaa joulukuussa tasavuosiaan juhlinut lahtelainen hiihtolegenda. 

Tohmajärvellä syntynyt Siiri edusti parhaina hiihtovuosinaan Lahden Hiihtoseuraa ja 1960 -luvun alussa hän voitti Suomen mestaruudet myös maastojuoksussa ja maantiepyöräilyssä. Hän oli 52- vuotiaana nopein nainen vuoden 1977 Finlandia-hiihdossa. Finlandia-hiihtoon Siiri osallistui vuoteen 1996.

Vuoden naisurheilijaksi Siiri Rantanen valittiin vuosina 1954, 1956, 1958 ja 1959. Hänelle on myönnetty Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi.

 

 


LUE LISÄÄ 29.1. KARJALA-LEHDESTÄ

 

Iltasanomien vastaava päätoimittaja Tapio Sadeoja: Viipurilla oli paalupaikka äidin sydämessä

MARKKU SUMMA

 

– Äitini oli syntynyt Viipurissa ja joutui sieltä evakkotielle kahdesti, ensimmäisellä kerralla hän oli vasta kaksivuotias.

Iltasanomien vastaavan päätoimittajan ja kustantajan Tapio Sadeojan, 56, äidin perheen elämä jatkui Viipurista lähdön jälkeen Karhulassa, joka myöhemmin liitettiin Kotkaan.

– Minä ja veljeni Pentti olemme syntyneet Kotkassa, mutta perheemme muutti jo 1961 pääkaupunkiseudulle, jossa sekä isä että äiti tekivät työuransa sekä toimittajina että media-alan yrittäjinä.

Ensin asuimme Helsingin Lauttasaaressa, josta muutimme Pihlajamäkeen ja sieltä edelleen Vantaan Martinlaaksoon.

Viime vuoden elokuussa menehtynyt Pirkko Sadeoja muistetaan pääkaupunkiseudun paikallislehdistön uranuurtajana  ja mielipidevaikuttajana Vantaalla.

– Äidille tärkeitä kiinnekohtia olivat Viipuri, Kotka ja Vantaa, Tapio kertoo.

 

Pappa ajoi 

Tienhaaran 

linja-autoa

 

Pirkko Sadeojan vanhemmat olivat Leo ja Aino Aalto (o.s. Skyttä), joille Viipurissa oli ennen Pirkkoa syntynyt Helka. Myöhemmin, sodan aikana ja sen jälkeen, syntyivät Leena ja Jussi.

– Mamma työskenteli ennen naimisiinmenoa tarjoilijana Pyöreässä tornissa. Pappa oli linja-autonkuljettajana ja autonasentajana Tienhaaran Auto Oy:ssä.

Tapion tietojen mukaan äidin sukua on asunut pitkään Viipurin seudulla. Skytillä on sukuseura; vanhin suvun jäsen on jäljitetty 1700-luvun alkuun.

– Äidin perhe siirtyi talvisodan sytyttyä Karhulaan, jonne papan työnantaja Tienhaaran Auto siirsi toimintansa. 

– Kotkan pommituksia he lähtivät pakoon Hollolaan, josta palasivat alkuvuodesta 1942 Viipuriin. Pappa ehti rakentaa omakotitalon Tienhaaran lähelle.  

Toisellakin kertaa Aallot päätyivät Karhulaan ja jäivät sinne. Pirkko ja hänen sisaruksensa viettivät nuoruutensa Karhulassa.

Tapion Helsingissä syntynyt isä, Olavi Sadeoja, oli muuttanut perheensä kanssa Kotkaan jo ennen talvisotaa.

 

 

LUE LISÄÄ 29.1. KARJALA-LEHDESTÄ

 

LUE 29.1. ILMESTYNEESTÄ KARJALA-LEHDESTÄ!

• Gallupkysely Imatralla : Karjalaisten laulu olkoon ennallaan

• Raju näytelmä sodasta ja sen mielettömyydestä Kuusankosken teatterissa

• Lotat siirtyivät taistelujen tauottua huoltamaan Suomen jälleenrakentajia

• Komiat Viipurin pelit rakensi oma harmonikkatehdas

• Pertti Nättilä kaipaa lastenohjelmiin enemmän kotimaisuutta

• Suomalainen FolkJam on kaikille sopiva llennokas liikuntamuoto ja kuntotanssi

 

 

Seuraava lehti ilmestyy 5.2. 2015