Kuvataiteilija Leena Ristolainen valmistelee näyttelyä Tuusulan Gustavelundiin huhtikuussa.
2018-01-17 12:14:20

Ristolainen + vapaa viiva= totta

HELSINKI

Karjalaistaustaisen kuvataiteilijan Leena Ristolaisen tavaramerkki on vapaa viiva, jonka löytää hänen töistään nopeasti. Ne raamittavat värien kylläisyyttä, ne kestävät katseen ja houkuttelevat katsojan mukanaan muotokieleensä.

Kun astuu sisään Leena Ristolaisen työhuoneeseen Helsingissä, värit hyökkäävät kimppuun. Sillä lailla hyvällä tavalla ne täyttävät tajunnan ja alkavat puhutella. 

Kauan odotetun pakkaspäivän kunniaksi hän tarjoaa vihreää teetä ja lämmintä kasvispiirakkaa. Puhe siirtyy nopeasti Ristolaisen taiteeseen, joka ympäröi meitä. 

Pyydettäessä hän kuvaa taidettaan näin:

– Luonto on, kuten useimmille suomalaisille, osa minuuttani. Se pyrkii maalauksiini halusinpa tai en. Sen sijaan että maalaisin esittäviä luontokuvia minua kiehtovat näkymät, joissa katsojalle jää vapaus tulkita mikä on maata, ilmaa tai vettä. Onko kuva läheltä vai kaukaa. Toivon, että katsoja voi löytää töissäni pienen vapauden hetken. Sellaisen ne ovat myös minulle suoneet.

Aina kun hän maalaa taulua, se on silloin oma tila, jossa tapahtuu mitä tapahtuu. Kun työ on valmis, se on jokaisen vapaasti koettavissa. 

– Tärkeää on, että teos koskettaa tavalla tai toisella. Se on minulle tärkeää, että katsoja kokee, että teoksessa on jotain sisältöä hänelle. 

– Mutta: Taulut ovat välillä yhtä itsepäisiä kuin minäkin. Ei vaan aina tule sellaista, kun olen ajatellut. 

2000-luvulla hän on opiskellut runsaasti muun muassa Taideteollisessa korkeakoulussa ja sitä ennen valmistunut askartelunohjaajaksi ja opiskellut Tanskassa. Hän on Helsingin taitelijaseuran, Viipurin taiteilijaseuran, Eurooppalaisen kulttuuriyhdistyksen ja Itä-Helsingin taideseuran jäsen. 

Varsinainen leipätyö on asiakaspalvelua ja toimistotyötä. Sen vastapainona maalaaminen on henkireikä.

Viime vuosina Ristolainen on osallistunut useisiin näyttelyihin ja on mukana Helsingin taiteilijaseuran taidelainaamossa. 

– Ihan oikean taulun saa kotiinsa lainaksi muutamalla kympillä ja jos teos miellyttää, sen voi ostaa itselleen vaikka osamaksulla, hän iloitsee.

VAPAAN VIIVAN taitava käyttäjä. Tiedetään, että värit vaikuttavat ihmisiin. 

– Värit tulevat töihini intuitiivisesti ja yllättävät joka kerta. Olen opiskellut värioppia, mutta en ajattele värejä, kun maalaan. 

Ristolainen käyttää töissään sekatekniikkaa. 

– Eräs opettajani ehdotti minulle musteen käyttämistä. Vierastin sitä aluksi, koska ajattelin, että se muistuttaa niin paljon kalligrafiaa, johon en ole perehtynyt. Mutta lopulta se alkoi tuntua omalta. Nyt muste on luonteva tapa tuottaa töihin tilan tuntua. 

Maalaaminen on Ristolaiselle keskustelua pinnan kanssa. Se tarkoittaa, että tulee myös paljon huteja. Sekatekniikka on tekijälle raskas tekniikka, koko ajan pitää olla avoin työn kanssa. Jos ei toimi, se on vaan hyväksyttävä ja laitettava työ vaikka vuodeksi varastoon. Sitten voi vain yrittää uudestaan ja katsoa miten homma etenee, vai eteneekö.

Miten hän kuvailee itseään taitelijana?  Häntä on arvioitu vapaan viivan taitavaksi käyttäväksi. 

– Haluan yhdistää aasialaisen musteen ja värin toisiinsa. Tunteellisiksi ja henkeviksi töitäni on arvioitu. Tunnistan niistä itseni. Mustan viivan läikähdys kuvaa itseä ja karjalaista tunteellisuutta: itku ja nauru ovat toisensa kavereita. 

Käsillä tekeminen on kulkenut Ristolaisen suvussa. Koko suku on jo neljännessä polvessa tehnyt käsitöitä. 

– Äitini Aune ompeli käsin kaikille tyttärilleen kansallispuvut ja koko perheelle vaatteet. Hän opiskeli kirjeopistossa ompelua ja hänen vaatteensa olivat aina hyvin istuvia. 

– Taide, taidekäsityö ja käsityö ovat hyvin lähellä toisiaan. Aina kun luodaan, työhön jää tekijän puumerkki. Monitaiteita ja sekatekniikoita käytetään paljon nykyään. Se piristää taidemaailmaa. 

KRISTIINA IJÄS


« Takaisin