Kumikorjaamo toimi rintamalla alkeellisissa olosuhteissa, mutta piti kumipyörät pyörimässä.
2020-11-25 12:01:57

ISKO kasvoi Pohjoismaiden suurimmaksi

YHDEKSÄNKYMMENTÄ vuotta sitten Outokummusta Viipuriin muuttanut nuorimies Otto Räsänen ahersi kädet rasvassa Repolankadun ja Suonionkadun kulmassa. Hän korjasi ja asensi autonrenkaita ulkosalla. 

Tulisit sie Viipuriin renkaita korjaamaan, oli  Outokumpu Oy:ssä kannuksensa hankkinut diplomi-insinööri Matti Häyrynen kysynyt Otolta varhaiskeväällä 1930.  Tällä oli sähköasentajan taidot hyppysissään. Niitä tarvittiin kovien lämpötilojen teollisuudessa, kumin vulkanisoinnissa.

Nuoren miehen motiiveina saattoivat olla toivo leveämmästä leivästä, kokeilunhalu ja seikkailunhalukin. 

Ne kaikki kuuluvat yrittäjän ominaisuuksiin.

ITÄ-SUOMEN kumikorjaamo menestyi jo ennen autoistumisen voittokulkua, koska renkaita tarvitsivat myös hevosmiehet ja polkupyöräilijät. Heitä palvelivat sen ajan kumisuutarit.

Kumikorjaamon sisällä Repolankatu 5:ssä jyrisivät myös suureen maailmaan Outokummusta lähteneen Simo Surakan ja parin työkaverin käyttämät koneet, joita tarvittiin Suomen autoistuneimmassa kaupungissa.

Vuonna 1936 Otto Räsänen ja Simo Surakka ottivat riskin ja ostivat Häyryseltä Itä-Suomen Kumikorjaamon, sen laitteet ja saatavat.

Kumppanusten ja heidän yrityksensä taival suomalaisessa markkinataloudessa oli alkanut, mutta sen katkaisi Suomen siirtyminen sotatalouteen talvisodan syttyessä myöhäissyksyllä 1939.

TALVISOTA oli kova ja kohtalokaskin isku kansakunnalle, mutta onnenpotku yritykselle, joka pääsi Puolustusvoimissa monopoliasemaan.

Yritys alistettiin Kenttävarikko 2:n rengaskorjaamoksi. Se teki työnsä sopimuspohjalta.

Konsultit kertovat entisestä yrittäjästä, jolla oli niin paljon tilauksia, ettei hän muistanut kirjoittaa laskuja ja ajautui maksuvaikeuksiin.

Vähän samanlainen mies oli Otto Räsänen. Iskon 70-vuotishistoriikin tekijä Jouko Lahti kirjoittaa (Isko 1930-2000) tilanteesta, kun valtio penäsi laskuja Otto Räsäsen kumikorjaamolta.

Mitäs laskuja mie voin antaa, kun en maksa vuokraa, enkä asevelvollisille palkkaa ja miten niitä tarveaineitakaan jaottelis

Otto Räsäsen haluttomuus kirjoittaa laskuja vain kärjistyi: No tulkaa sitten ja tehkää itse ne laskut.

Kenttävarikko totteli.

RENGASALALLA riitti kiireitä kuljetuskaluston korjauksissa. Rintamalla töitä paiskittiin avotaivaan alla usein pakkasessa, mutta silti tekniikka kehittyi. Sota oli edistyksen pakkotahtinen moottori.

Talouselämän poikkeusolot kestivät 1950-luvulle viimeisiin sotakorvauksiin ja säännöstelyannoksiin saakka.  Renkaiden tuonti vapautui vuonna 1956.

Iskon tarina jatkui Lappeenrannassa, rajanpinnan kaupungissa. Sieltä monet viipurilaisyritykset kuten Starckjohann, Hackman ja Kemppi olivat jatkaneet Lahteen, mutta Isko jäi.

MARKKU PAAKKINEN


« Takaisin