EU-jäsenyyden myötä Suomen asema osana länttä sinetöityi. Mikko Ohela asui tuolloin Brysselissä. Suhtautuminen suomalaiseen muuttui hänen mukaansa yhdessä yössä. Se oli hämmästyttävää. – Olen EU-asioiden parissa oppinut muun muassa sen, miten iso mer
2019-05-14 14:38:24

Pitkän linjan EU-asiantuntija Mikko Ohela

HELSINKI

“ EU:n tulee keskittyä niihin asioihin, missä yhdessä toimiminen tuo jäsenmaille lisäarvoa. Niitä ovat kauppapolitiikka, sisämarkkinat, ilmastopolitiikka ja puolustus.,” toteaa konsulttiyrittäjä Mikko Ohela. Euroopan komissio tuli hänelle tutuksi työpaikkana 1990-luvulla. Vaikka Mikko onkin työskennellyt jo pitkään Suomessa, EU-asiat ovat yhä keskeinen osa hänen työsarkaansa.

Parhaimmillaan EU on Mikon mielestä silloin, kun sen olemassaoloa ei huomaa.   Miten helppoa on matkustaa, valuuttaa ei tarvitse vaihtaa, roaming-kuluista ei tarvitse huolehtia, netistä voi tilata tavaraa ympäri EU:n tekemättä tulliselvityksiä, voi mennä ERASMUS-vaihtoon jne. 

– Ei näin ollut, kun minä olin opiskelija. Moni asia oli vaikeaa rajojen yli liikuttaessa. 

Nyt globaalin talouden painopiste on siirtymässä Aasiaan. EU-maat yksittäisinä valtioina ovat pieniä toimijoita. Vain yhdessä EU:n kautta on mahdollista saada neuvotteluvoimaa. 

– Tämä edellyttää yhtenäisyyttä ja uskottavuutta. Se tulee siitä, että jäsenvaltiot hoitavat omat asiansa vastuullisesti, hän korostaa. 

BREXIT on Mikon mukaan avannut, mitä kaikkea EU-jäsenyys tarkoittaa, mitä etuja yhdessä tekeminen tuo ja miten vaikea niistä on luopua. 

– Suuri vahinko on jo tapahtunut Britanniassa, vaikka brexitin lopputulemaa ei vielä tiedetä. Epävarmuuden vallitessa teollisuus ei enää investoi ja liike-elämää lähtee muualle. Brexit on hyvin surullinen tarina. 

– Jos EU murenisi, tilalle tulisi joukko pieniä valtioita, jotka nahisisivat keskenään kaiken maailman turhista asioista, rakentaisivat raja-aitoja ja Eurooppa taantuisi. Ääritapauksessa rauha rapautuisi, hän sanoo. 

Euroopan tulee Mikon mielestä ottaa kohtalo omiin käsiinsä eikä jättää vastuuta puolustuksestaan kenellekään muulle. Suomi tarvitsee leveämpiä hartioita. EU:n oman puolustuksen rakentaminen on pitkä prosessi. 

EU:n ja Venäjän keskusteluyhteyden heikkeneminen on Mikon mukaan ollut huono asia. 

– Pitää kuitenkin muistaa, että tilanne kiristyi Krimin valtauksesta. EU ei voi eikä saa hyväksyä valloitussotaa. Tämän tason periaatteesta ei saa luopua kaupallisten intressien takia. Asiaa voi peilata miettimällä, miten haluaisimme EU:n toimivan, jos jokin maa valtaisi palan Suomea. 

ILMASTON suhteen tiedämme olevamme tuhon tiellä. Maapallo kyllä kestää, mutta ihmiskunnalla tulee olemaan vaikeampaa. 

–Täytyy toimia systeemitasolla, koska maailma on monimutkainen ja yhden rattaan kääntäminen kääntää toista. EU on paras väline ilmastotoimiin. Suomen fossiilipäästöt ovat 1,3 prosenttia EU:n päästöistä ja 1,3 promillea globaaleista päästöistä. 

– Oma leiviskä pitää hoitaa, mutta Suomen lihaverolla ei ongelmaa ratkaista. Tämä ei tarkoita, että väheksyisin yksilötason toimia, Mikko sanoo. 

Hän lisää, että päästöjen globaalin kasvun keskeinen syy on väestönkasvu. Tyttöjen koulutus maailman köyhillä alueilla on tärkeimpiä ilmastotekoja. 

– Nyt edessä on suuria päätöksiä, miten metsiä käytetään. Kärjistäen kysymys on siitä, museoidaanko metsät pystyyn hiilivarastoiksi vai käytetäänkö niitä aktiivisesti ja tehdään tuotteita, jotka ovat ilmastolle parempia kuin esimerkiksi fossiiliset vaihtoehdot. 

– Pitää katsoa kokonaisuutta. Minusta metsiä pitää käyttää aktiivisesti. Suomalaiset osaavat metsien käytön ja jalostuksen. 

– EU:lla ei ole yhteistä metsäpolitiikkaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö EU vaikuttaisi Suomen metsien käyttöön ja metsäteollisuuden toimintaedellytyksiin. Päinvastoin, vaikutuksia on vain vaikea nähdä, koska ne tulevat keittiön kautta muista politiikoista.

KOULUTUKSELTAAN Mikko on valtiotieteen maisteri, valmistunut 1989 Helsingin yliopistosta. Opiskeluaikana hän vaikutti aktiivisesti Wiipurilaisessa Osakunnassa eri tehtävissä, apuisännästä kuraattoriin. 

– Wiipurilainen Osakunta on poikkeuksellinen siksi, että siellä on ympäri Suomen ihmisiä, joilla on viipurilaiset juuret. Hieno osakunta, hän hehkuttaa. 

Mikon työura alkoi kauppapoliittisena asiamiehenä Teollisuuden Keskusliitossa. Sieltä hän lähti Brysseliin EFTA:n palvelukseen. Kun Suomi liittyi 1995 EU:hun, Mikko siirtyi Euroopan komission leipiin ympäristöpääosastolle valmistelemaan EU:n metsäsertifiointipolitiikkaa. 

Brysselistä hän tuli vuosiksi 1998 –2012 Metsä Groupille. Hän aloitti apulaisjohtajana viestintäosastolla ja oli lopuksi konsernin edunvalvontajohtaja. 

Nyt hänellä on yritys nimeltä Ohela Consulting. Se tarjoaa EU-edunvalvonnan palveluita, neuvottelutaidon koulutusta sekä kestävän kehityksen ja yritysvastuun konsultointia.

LUE LISÄÄ 16.5. KARJALA-LEHDESTÄ

MARKKU SUMMA


« Takaisin