Niemenlautassa alkukesästä 1908. Rakastunut Hugo odottaa kirjeitä neiti Anni Bremeriltä.
2018-11-14 12:12:49

Hugo Simberg oli valon ja varjojen mystinen mies

Symbolisti Hugo Simberg (1873–1917) kulki sielunsa ohjaamaa tietä. 

Aikalaistensa mielestä hän tuhlasi elämäänsä kummallisten kuvien piirtämiseen. Sittemmin hänet on sijoitettu Suomen kultakauden taiteilijoiden eturiviin. Hänestä on mahdollista löytää aina uutta, kuten tuore elämäkerta todistaa.

Hugo Simberg syntyi sotilas- ja virkamiesisän perheeseen Haminassa. Perhe muutti isän työn perässä Viipuriin Hugon ollessa 8-vuotias. Hugo ja kaksosveli Paul syntyivät suurperheeseen, johon heidän jälkeensä siunaantui vielä kuusi lasta lisää. Äiti Ebba huolehti lempeästi kaikista.

Hugo vietti onnelliset lapsuuden kesät alunpitäen äitinsä suvulle kuuluneessa Niemenlautan paratiisissa. Säkkijärven seutu samoin kuin Viipuri olivat Hugon elämän kiinnekohtia, Niemenlauttaan hän palasi aikuisenakin muuttolinnun lailla ja Viipurin läheltä hän haki lohtua elämän vaikeina vuosina. 

Helena Ruuska kuvaa elävästi niin Viipuria kuin laajan kartanomiljöön elämää, Hugon perheen Keltaista huvilaa, Niemenlautan väkeä ja luonnon tarjoamia kauneuselämyksiä ja seikkailuja, jotka siivittivät mielikuvitusta. 

Hugo oli kiinnostunut kuvien tekemisestä jo pienenä. Tuon ajan säätyläisperheissä taiteita harrastettiin muutoinkin, Hugon veli soitti viulua ja siskot pianoa. Taideopinnot Viipurissa ja piirustuskoulussa Ateneumissa, matkat maailmalla ja aika Akseli Gallen-Kallelan oppipoikana ohjasivat häntä taiteen tiellä. Gallen-Kallelan luona luonnon rauhassa hän hioi tyyliään ja kokeili eri menetelmiä. 

Vaikka Hugo Simberg eli ”kesäkuusta kesäkuuhun”, voisi sanoa loka-marraskuun olleen hänen omin vuodenaikansa; hän rakasti syksyn murrettuja ja tummia sävyjä, ne näkyvät jo varhaistöiden Syksyssä ja Hallassa. 

Simberg maalasi omintakeisesti: toi julki sen, mitä näki ja koki, muotosäännöistä piittaamatta. Hän epäili kykyjään, mutta maalasi silti. Sisimmät näyt olivat ajan taiteen rinnalla erilaisia ja rohkeita. Kriitikot nyrpistelivät pääkalloille ja piruille. Muotokuvia ja muita aiheita katseltiin arvostavammin silmin. 

Pirut, kuolema ja siivekkäät enkelit, jotka eivät lennä. Niistä Hugo Simberg tunnetaan. Pääkalloja hän alkoi piirtää hyvin varhain, mukaan tuli lempeä kuolema ja muut hänelle ominaiset hahmot. Alkuun taiteilija huvitti itseään signeeraamalla työt pullealla lehmän turvalla. Eläimet ja linnut, punainen orava, harakka ynnä muut sisältävät omat viestinsä. 

Valo ja varjo taistelivat Simbergissä koko elämän ajan. Piru on taiteilijan oma alter ego, enkeli hänen haavoittuvan mielensä kuvajainen, ”jotain sanoin ilmaisematonta”. Hän oli äärimmäisen monipuolinen kokeilija, joka hallitsi niin pienet pinnat ja materiaalit aina kirjanomistajanmerkeistä kokonaisen kirkkosalin koristuksiin. Vuonna 1906 valmistunutta Tampereen tuomiokirkon maalausurakkaa pidetään hänen elämäntyönsä kruununa. 

Naiset jäivät Hugon elämässä pitkälti haavekuviksi. Palavasti Ellen Thesleffin kauniiseen sisareen Thyraan rakastunut taiteilija piiritti kohdetta pitkään ilman vastakaikua. Vasta loppupuolella matkaa löytyi aito rakkaus: Hugo solmi liiton oppilaansa Anni Bremerin kanssa. Syntyi poika ja tytär. Liitossa riitti hellyyttä, rakkautta ja huumoria kuolemaan asti. Huomattavan taitava valokuvaaja kuvasi ja piirsi mielellään vaimoaan. Häntä viehätti selän kaaren ja hatun alta näkyvien hiusten kuvaaminen. 

Helena Ruuska nimittää kirjaansa tuhansien palojen palapeliksi, josta puuttuu palasia. Sairaudet olivat taiteilijan riesana koko hänen 44-vuotisen elämänsä ajan. Mitä hän sairasti, mistä aiheutuivat päänsäryt? Kirjoittaja arvelee monien vaivojen alkusyyn löytyvän nuoren miehen seikkailuista: jokin sukupuolitauti. Enemmän tietäisimme, jollei Anni-puoliso olisi polttanut henkilökohtaisimpia kirjeitä. Sairauskertomuksia elämäkerran kirjoittajan käsiin ei suotu. 

Siihenkään ei ole vastausta, miksi Hugo ei enää palannut Niemenlauttaan isänsä kuoleman, vuoden 1914 jälkeen. Niclas oli lastensa tärkeä neuvonantaja ja taloudellinen tukija, joka olisi varmaan elänyt 93 vuottaan pidempäänkin, mutta menehtyi tapaturmassa saamiinsa vammoihin. 

LUE LISÄÄ KARJALA-LEHDESTÄ 15.11.

KANERVA FRANTTI


« Takaisin