Tanhuissa toisiinsa ystävystyneet Aino (vasemmalla) ja Marja Toivonen viettävät yhdessä äitiyslomaa. He opettivat jouluna 2018 pojilleen Untolle ja Samuelille karjalanpiirakoiden tekoa.
2019-03-20 09:55:47

Löysin karjalaisuuteni tanhuryhmässä

HELSINKI

"Tanhuryhmä on parhaimmillaan monipuolinen kasvualusta nuoren liikunnalliselle, sosiaaliselle ja henkiselle kehitykselle.”

Näin sanoo Helsingissä asuva KTM Aino Romo,33, jonka sukujuuret menevät äidin kautta Rautuun. Nykyisin Aino kuuluu Pääkaupungin Karjalaisiin Nuoriin.

– Löysin tieni PKN:n Soppa-nimiseeen tanhuryhmään ja tunsin oloni heti kotoisaksi.

Neljäntoista vuoden aikana Aino on oivaltanut, mikä merkitys karjalaisuudella on hänen arjessaan. Se on yhteisöllisyyttä, leikkimielisyyttä ja ystävyyttä. Tanhun kautta löydetyt karjalaiset ystävät ovat hänen perheensä Helsingissä.

– Mielelläni puhun laajennetusta perheestä, johon kuuluvat muutkin kuin neljän seinän sisällä asuvat. Huolehdimme toisistamme kuin perheenjäsenet. Esimerkiksi yksi tanhujen kautta saatu ystäväni oli mukana lapseni synnytyksessä. 

AINO on syntynyt 1985 Joroisissa. Hänellä on sisko ja veli.

– Tulin 2004 Helsinkiin opiskelemaan ensin suomen kieltä ja sittemmin kauppatieteitä. Opintojen rinnalla halusin jatkaa lapsuuden tanhuharrastustani ja niinpä päätin hakeutua Pääkaupungin Karjalaisiin Nuoriin 2005. Karjalainen lapsi- ja nuorisotyö vei nopeasti mennessään ja opiskelurientoihin osallistumiselle ei lopulta jäänyt juurikaan aikaa.

Soppa-ryhmässä oli Ainon aloittaessa muitakin parikymppisiä karjalaistaustaisia nuoria.

– Innostuin hyvästä yhteishengestä. Treeneistä oli vaikea olla poissa ja halusin tanssiharrastusten lisäksi viettää paljon aikaa uusien tanhukavereideni kanssa. Kävimme sauvakävelemässä, järjestimme leivontatalkoita ja vietimme tavallista arkea yhdessä.

Tanhuryhmä on ollut Ainon mukaan vastaus monenlaisiin tarpeisiin. Se on enemmän kuin tanssiporukka. Ryhmä on tukenut aikuistumista, laajentanut maailmankuvaa ja tarjonnut ystäväverkon.

– Soppa-ryhmän jäsenet ovat ystäväpiirini ydin, hän sanoo.

HALU vaikuttaa lapsi- ja nuorisotyön sisältöön vei Ainon järjestötyön pariin.

– Minut valittiin 2006 Pääkaupungin Karjalaisten Nuorten hallitukseen. Ensin toimin sihteerinä ja sen jälkeen muutaman vuoden puheenjohtajana. Tällä hetkellä olen taas hallituksen jäsen.

Lisäksi Aino toimi muutaman vuoden ajan Karjalaisen Nuorisoliiton varapuheenjohtajana 2007 alkaen. Nuorisoliitolla on noin kolmekymmentä jäsenseuraa ympäri maata. Nuorisoliiton ydinosaamista on lapsi- ja nuorisotyö. Liiton kulttuurityön ammattilaiset yhteistyössä luottamushenkilöiden kanssa tuottavat lapsille kiinnostavaa karjalaista kulttuurisisältöä. 

– Erityisesti Pääkaupunkiseudulla on paljon toimintaa lapsiperheille. Kolmannen sektorin lisäksi myös yritykset haluavat tarjota ohjelmaa aktiiviselle kohderyhmälle. Mekin käymme lapseni kanssa esimerkiksi vauvasirkuksessa ja -uinnissa. 

– Karjalaisen kentän haaste onkin löytää keinot, kuinka puhutella nuoria perheitä ja varmistaa, että karjalainen kulttuuri säilyy elinvoimaisena muuallakin Suomessa kuin Etelä- ja Pohjois-Karjalassa.

Aino näkee, että niin sanotuille karjalaisille yleiskerhoille, joissa esimerkiksi leivotaan perinteisiä karjalaisia leivonnaisia tai tehdään karjalaisia käsitöitä, ei välttämättä ole tässä ajassa tilaa. Ennemminkin karjalaiset perinteet tulisi tuoda koteihin osaksi lapsiperheiden arkea.

– Esimerkiksi Pohjois-Karjalasta kotoisin oleva Mimmit-kansanmusiikkiyhtye on todella hienosti rakentanut konseptin kansanmusiikin ympärille. Heillä on animaatiomusiikkivideoiden lisäksi esimerkiksi keittokirjoja ja kokkausohjelmia. Pienet fanit saavat huomaamattaan karjalaista kulttuuriosaamista kotioloissa.

Ainon mukaan vaikeampi kysymys on se, kuinka karjalaisuus kohtaisi nuoret aikuiset.

– Olen ehkä hieman jäävi vastaamaan tähän kysymykseen. Olen itse jo niin syvällä karjalaisessa elämänilossa. Meidän ystäväporukallemme karjalaisuus on luovuuden lähde. 

– Olemme esimerkiksi luoneet omat karjalaiset sketsihahmot putouksen innoittamana sekä kehittäneet aktiivikarjalaisen muistomitalin, jolla palkitsemme aktiivisia karjalaisia. En tiedä, kuinka helposti tällainen perinteen tuunaaminen välttämättä puhuttelee muita ikäisiäni.

Matkailun Aino kuitenkin mainitsee yhdeksi työkaluksi. Karjalainen Nuorisoliitto järjestää vuosittain kurppamatkan luovutettuun Karjalaan.

- Olen itsekin ollut tällaisilla matkoilla mukana, käynyt Kannaksen lisäksi muun muassa Vienan Karjalassa. 

LUE LISÄÄ KARJALA-LEHDESTÄ 11.3.

MARKKU SUMMA


« Takaisin