Aimo Ruususen pääasiallinen työväline on internet.
2021-01-20 08:54:12

Teloitettujen veri punasi kankaan Neuvosto-Karjalassa

STALININ vainoharhaisuus yhdistyneenä rajattomaan diktaattorin valtaan ja sille alisteiseen väkivaltakoneistoon oli syynä miljoonien viattomien ihmisten kuolemaan Neuvostoliiton vankileireillä ja joukkoteloituspaikoilla.

Tämä on yksinkertaistettu totuus elää yhä Neuvostoliiton ajasta, joka vallitsi pahimmillaan 1930-luvun lopulla. Totuus on kuitenkin paljon monisyisempi eikä palaudu vain yhden ihmisen tekemisiin.

Stalinin vainojen uhrit eivät olleet sattumanvaraisesti valittuja, mutta he saattoivat menettää henkensä sattumanvaraisesti, kun kansakuntaa kontrolloiva ministeriö NKVD teki työnsä vielä tehokkaammin kuin likvidointisuunnitelmat edellyttivät. 

 

PAHIMPIEN vainojen aikaan vuosina 1937-1938 neuvostovaltio oli alle kaksikymmentä vuotta vanha. Vielä nuorempi oli hallinnollinen rakennelma Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto, jossa kansallisuuksien kirjo Kiinan länsirajalta luoteeseen Neuvosto-Karjalaan saakka oli kudottu värikkääksi seinäryijyksi.

Jonakin synkkänä yönä Kremlin muurien sisällä Stalinin päähän hiipi epäily, että suuren neuvostomaan eri kansallisuudet ja kielet ovat ruutitynnyri valtion sisällä. Hän alkoi epäillä myös suomea ja karjalaa puhuvia henkilöitä, jotka hänen mielestään syyllistyivät nationalismiin Karjalan puoluekoneiston pyörittämiseen osallistuessaan.

1920-luvun lopulla alkanutta maatalouden pakkokollektivisointia seurasivat aatteelliset puhdistukset, jotka julmimmin kohtelivat heitä, jotka eivät olleet Stalinille mieleisiä.

Suomalaiset kommunistit, jotka toimivat neuvostojärjestelmän ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen rattaissa, oli tuhottava ”fasistinationalisteina” .

Stalin ei tehnyt eroa suurien ja pienien vihollisten välillä. Tuomion saivat niin puolue-eliittiin kuuluvat kuin hekin suomalaiset, joiden Neuvostoliittoon lähtemisen motiivina oli toivo edes vähän paremmasta elämästä kuin kotimaassa tai Yhdysvalloissa, joka oli haaveiden toteuttamisen maana heidät pettänyt. 

Tilalle oli tullut ajatus sosialistisesta ihannevaltiosta Neuvostoliitosta ja uudesta elämästä siellä.

Stalinin vainojen vankileirit, niihin suljetut ihmiset ja historian jäljet nykypäivässä ovat moninaiset. Konkreettisina ne näkyvät Venäjällä ja Suomessa näkyvissä internetiin säilötyissä arkistoissa.
Jäljet näkyvät myös maastossa, vaikka kahdeksankymmentä vuotta on luhistanut monta muistomerkkiä maan tasalle.

 

TOIMITTAJA ja tutkija, filosofian tohtori Aimo Ruusunen tuntee sekä arkistot että maastot, joissa kuolemaantuomitut ottivat kerran viimeiset askeleensa. Hänen pieni, mutta sisällöltään painava kirjansa Punakankaan suomalaiset kertoo parikymmentä kilometriä Petroskoista kaakkoon sijaitsevalla joukkoteloituspaikalla kuolleista ihmisistä, joista noin puolet eli 580 oli suomalaisia.


LUE LISÄÄ 14.1. 2021 KARJALA-LEHDESTÄ

MARKKU PAAKKINEN


« Takaisin