Evakkotaival – Karjalan siirtoväen tarina -kirjan kunniakirjan vastaanottivat kustantajan edustaja Lauri Linnilä (vasemmalla), Sari Savikko ja heidän takanaan Vuoden Karjalaisen kirjan valinnut Maija-Liisa Lindqvist ja Keijo K. Kulha. Mauri Pekkinen
2019-11-20 09:54:46

Vuoden Karjalainen kirja vankistaa historiatietoutta

HELSINKI

Karjalatalolla julkistettiin lauantaina vuoden karjalaista kirjasatoa, jota perinteisesti riittää. Karjalaisyhteisöt kunnostautuvat kustantamalla kirjoja jälkipolville.  Vuoden Karjalaisen kirja -sarjan voittajan valitsi tänä vuonna Karjalan Liiton liittovaltuuston varapuheenjohtaja, talousneuvos Maija-Liisa Lindqvist. Voittajaksi hän valitsi Amanita-kustannusyhtiön Evakkotaival – Karjalan siirtoväen tarina -kirjan.

– Karjala on ehtymätön aarreaitta evakoille jälkeläisineen, tutkijoille ja kaikille historiasta, kulttuurista ja monipuolisista luontoarvoista kiinnostuneille. Asiatietoja ja muistoja Karjalasta on kirjattu vuosikymmenten saatossa lukematon määrä. Olen itsekin ahminut melkoisen määrän saadakseni mahdollisimman laajan tiedon menetetyistä alueista, muistakin kuin minne omat juureni johtavat, hän kertoi. 

LINDQVIST kuvasi teosta valtavaksi tietopaketiksi Karjalasta. Se palkitsee lukijansa sivu toisensa jälkeen. Säädetyt lait, toimeenpano ja evakoiden hätä tulevaisuudesta kertovat karua kieltään. Kokonaan menetettyjen kolmen kaupungin, kahden kauppalan ja 39 maalaiskunnan kuvaukset kertovat miten upea ja monipuolinen menetetty Karjala oli. 

– Kirja tuo raskaan evakkotaipaleen ongelmineen ja selviytymisiin lukijan sydämeen asti. Karjalan heimo osoitti olevansa sitkeä, ahkera ja osaava. Juuri nämä ominaisuudet mahdollistivat uuden elämän rakentamisen. Laila Hirvisaari kuvaa artikkelissaan Äiti sie olet tuonut miut ulkomaille isänsä sodassa menettäneen lapsen näkökulmaa ja tunteita, joita he evakkoon tullessaan kokivat. Itkemättä en kirjasta selvinnyt, hän kuvaili. 

VOIMAKKAAN vaikutuksen Lindqvistiin teki myös kilpailuun osallistuneista kirjoista Pohjois-Karjalan historiallisen yhdistyksen vuosikirja Ylirajaiset kaupungit Sortavala & Viipuri -teos. Kirjan artikkelit perustuvat historiallisen yhdistyksen vuoden 2016 luentosarjan esitelmiin.

Samoin Lindqvist vaikuttui Karjalani, karjalani, maani ja maailmani -kirjasta. 

– Kirjassa on ansiokkaita kirjoituksia Karjalan menetyksestä ja muistamisesta, evakoiden asuttamisesta ja selviytymisestä. Kirjassa tuodaan esille myös ajankohtainen pakolaiskeskustelu, joka on aiheuttanut paljon mielipahaa karjalaisen siirtoväen piirissä joidenkin oman maan historiaa tuntemattomien vertaillessa karjalaista siirtoväkeä, evakoita muista maista tulleisiin pakolaisiin, Lindqvist kuvaili tuntojaan liikuttuneena. 

KARJALAISTEN pitäjäyhdistysten liiton varapuheenjohtaja Sami Suviranta sai tänä vuonna tehtäväkseen valita paras pitäjä- ja kyläkirja. Hän kertoi arvostavansa kirjojen tekijöitä ja niiden kustantajia. 

– Niissä tallennetaan tärkeää tietoa laajalle lukijakunnalle, hän korosti. 

Tämän vuotisten ehdokkaiden joukosta voittajan valinta oli vaikea. 

– Kaikilla ehdokaskirjoilla oli omat hyvät puolensa. Ne puolustivat paikkaansa ehdokkaiden joukossa, mutta Souda, souda Sorolaan-Jaakkiman kylä Laatokan sylissä on mielestäni niistä ansiokkain, Suviranta sanoi julkistamispuheessaan. 

Kirja tarjoaa tarujen ja tiedon valossa aineksia olla mukana, kun Sorolan kylän asukkaat ja heidän elämänmenonsa tulevat kirjan sivuilta läheisiksi ja tutuiksi lukijalle. 

- Sanoin ja kuvin esitellään lukijalle Sorolan historiaa, elinkeinoja ja vesi- ja maaliikennettä, koulunkäyntiä, nimistöä, luontoa ja perinteitä. Laaja osa kirjaa esittelee taloja ja huikeita näkymiä Laatokalle, hän kuvaili. 

Kirjan ovat toimittaneet Tea Itkonen ja Marjatta Pöllänen ja sen on kustantanut Suurjaakkimalaiset ry. 

– Puhutaan kadotetusta Karjalasta ja luovutetusta Karjalasta. Luonto ja entiset kotikentät ovat siellä jäljellä. Muistot tallentamalla säilytämme tiedon elämästä ennen siellä. Ei luovuteta, vaan jatketaan edelleen tallentamista kyläkirjoihin ja pitäjälehtiin, silloin Karjalamme ei koskaan katoa meiltä, Itkonen totesi kiitospuheessaan.

KRISTIINA IJÄS


« Takaisin