Jäätelökesän ohella suosittuja Maaritin kappaleita ovat muun muassa Hymypoika, Jos tahdot tietää, Neito ja ylioppilas, Tuuli ja Taivas, Sydämeni tyhjää lyö ja Lainaa vain. Karjalaistaustainen Maarit sanoo, että upea kesäbiisi on myös Karjalan kunnail
2019-07-10 10:42:30

Laulaja, muusikko Maarit ei ehdi eläkkeelle

VANTAA

 Lainaa vain, Laakson lilja ja viimeistään Jäätelökesä-laulu nosti Maarit Hurmerinnan suomalaisen kevyen musiikin kärkikaartiin.

– Jäätelökesä ilmestyi vuonna 1978 albumilla Siivet saan. Sen sävelsi mieheni Sami Hurmerinta ja sanoitti Mikko Alatalo. Samalla albumilla on myös muun muassa Ei vaadi paljon, vain kaiken. Siivet saan -pitkäsoittoa myytiin yli 40 000 kappaletta eli se ylitti kultalevyrajan, Maarit kertoo. 

Hän esittää sen lähes jokaisella keikallaan, tänäkin kesänä. Faneja on jo toisessa polvessa, äitejä ja tyttäriä sekä isiä ja poikia. 

Maarit on esiintynyt jo viidellä vuosikymmenellä eikä suosio näytä hiipuvan. Esimerkiksi eri radiokanavilla hänen biisejään kuulee päivittäin useitakin kertoja. 

– Rakastan työtäni, hän sanoo.

MAARIT sanoo perineensä musiikin talentin sekä isän että äidin suvuilta. Molemmat isovanhemmat olivat musikaalisia. 

– Korostan, että pelkkä lahjakkuus ei riitä. Monet ovat kyllä lahjakkaita, mutta sillä ei pötkitä pitkälle, jos ei ole paloa musiikin luomiseen ja itsensä kehittämiseen, hän sanoo. 

Maarit lauloi jo koulussa. Musiikkia hän opiskeli Helsingin konservatoriossa. Uransa varsinaisena lähtöruutuna Maarit pitää vuotta 1973. 

Silloin ilmestyi hänen ensimmäinen albuminsa Maarit, jolta löytyy muun muassa Laakson lilja ja Lainaa vain. Mukana oli nimekkäitä tekijöitä kuten tuottaja Otto Donner ja muusikot Jim Pembroke, Albert Järvinen ja Dave Lindholm ja sanoittajana Hector. 

Vuonna 1974 Maaritin taustayhtyeeksi koottiin Afrikan tähti, jonka kitaristiksi liittyi Sami Hurmerinta. 

– Avioiduin Samin kanssa vielä samana vuonna. Siitä alkoi liittomme ja yhteistyö musiikin saralla. Jäin 1975 kuvioista pois pariksi vuodeksi saatuani lapsen. Samuli syntyi 1975 ja Janna sitten myöhemmin 1981. 

Estradeille Maarit palasi 1977. Hän esiintyi silloin muun muassa Sopotin laulufestivaaleilla ja OIRT-maiden sävellyskilpailuissa Bulgariassa. 

TÄHÄN MENNESSÄ Maarit on julkaissut lähes 40 singleä ja 19 albumia, joista viimeisin on tammikuussa ilmestynyt Sumuinen puutarha. 

Uusia biisejä on syntynyt melko tasaisin väliajoin. Maarit on jo oppinut sen, ettei tunne oloaan kiusaantuneeksi, jos uutta ei ole heti suunnitteilla, kun edellinen työ on valmistunut. 

– Pakolla ei synny mitään hyvää. Jos takki on tyhjä, silloin pitää välillä elää eikä miettiä otsa kurtussa, mistä löytäisin sen laulun. Elämä inspiroi uusia ideoita. 

Maaritin ja Samin koti on Vantaan Hiekkaharjussa. Siellä on työtilat ja viimeistely tehdään levy-yhtiöiden studioissa. 

Moni tuntee Maaritin vain laulajana, mutta hän myös säveltää ja sanoittaa. Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana hän on säveltänyt yhteisestä tuotannosta noin puolet. 

Vantaa on muistanut menestynyttä taiteilijapariskuntaa. Maaritille ja Samille myönnettiin 1994 Vantaan kaupungin kulttuuripalkinto. Vuonna 2015 Maaritille myönnettiin Musiikin Valtionpalkinto. Hän on ensimmäinen nainen, joka on sen saanut. 

Ensimmäisen luokan postimerkissä Maarit esiintyi 2010. 

– Se oli ihana yllätys. En ollut uskoa todeksi, kun minulta kysyttiin suostumustani, hän sanoo. 

USKO omaan tekemiseen on Maaritin mukaan tärkeää, jos haluaa pärjätä musiikintekijänä ja varsinkin, jos suunnittelee elämänmittaista uraa artistina. 

– Pitää olla valmis tekemään paljon töitä, olla uskollinen omalle tyylilleen, eikä oikeanlainen nöyryyskään ole haitaksi. 

– Tämä työ näyttää helpolta, mutta todellisuudessa kysymyksessä on niin henkisesti kuin fyysisesti erittäin kova ammatti. Pitkät keikkamatkat, valvominen, paluu ehkä aamuviideltä kotiin on hyvin haastavaa. 

– Tarvitsen omaa tilaa ja yksityisyyttä palautumiseen, usein menen metsään tai puutarhaan. Luonto on hyvä korjaamaan työperäisiä rasituksia. 

Missä määrin musiikin tekeminen on muuttunut vuosikymmenten saatossa? 

– Tekniikka mahdollistaa nykyisin monta asiaa, joita esimerkiksi 1970-luvulla oli hankala tehdä. Perusasiat eivät kuitenkaan ole muuttuneet, hän sanoo. 

LUE LISÄÄ 11.7. KARJALA-LEHDESTÄ

MARKKU SUMMA


« Takaisin