Kaisu Lahikainen oli ensimmäisiä ulkomaalaisia, joka pääsi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vierailemaan Laatokan Karjalassa syyskuussa 1989.
2021-05-05 09:21:17

Karjalalla tärkeä rooli tiedon siirtäjänä

LAPPEENRANTA

KARJALA-LEHDEN päätoimittajana vuosina 1988–1991 toiminut filosofian maisteri Kaisu Lahikainen näkee lehdellä olevan edelleen erittäin olennaisen roolin Karjala-tietouden sekä menneeseen pohjautuvan, ajassa elävän ja myös tulevaisuuteen tähtäävän karjalaisuuden siirtymisessä ja siirtämisessä.

– Karjalan alueen laajuus ja Karjaloiden moninaisuus tuo karjalaisuuden kokemiseen monia erilaisia tapoja. Lehden välityksellä aiheesta kiinnostunut voi laajentaa tietämystään ja Karjala-käsitystään sekä löytää muita samanhenkisiä ihmisiä. Lehti toimii omalla tavallaan myös karjalaisten yhdistäjänä, joskaan ei samassa merkityksessä kuin heimolehdeksi perustettaessa 1950-luvun lopulla, Kaisu Lahikainen pohtii.

– Nykyisellään Karjala-lehti esittelee mielestäni tavattoman ansiokkaasti ja kiinnostavasti Karjala-tutkimusta sekä historiaa, perinteitä, kulttuuria, kädentaitoja ja karjalaisuutta laajassa kirjossa. Toimitus on pienuudestaan huolimatta aktiivinen ja seuraa tarkkaan erilaisia karjalaisia ja Karjalaan liittyviä tapahtumia ja toimintoja sekä löytää kiinnostavia haastateltavia. Sekä toimittajat että avustajat ovat taitavia kirjoittajia, ja heillä on hyviä ideoita ja tuoreita näkökulmia, Kaisu Lahikainen kiittää.

KAISU Lahikainen on seurannut Karjala-lehteä ja sen kehittymistä jo vuodesta 1976. Tuolloin hän, nuori itämerensuomalaisten kielten opiskelija työskenteli ensimmäistä kertaa lehden kesätoimittajana. Vakituiseksi toimittajaksi hänet palkattiin 1985 ja kolme vuotta myöhemmin aukeni päätoimittajan pesti Vilho Alamäen jäätyä eläkkeelle.

Uusi päätoimittaja evästettiin kehittämään heimolehti uudelle tasolle. 

– Toimituksessa pohdittiin jatkuvasti, millaista Karjala-kuvaa ja näkemystä Karjala-lehden pitäisi tuoda esiin. Ajatuksena oli Karjalan laajuuden esille tuominen ja samalla erilaisten Karjaloiden ja karjalaisuuksien esittely – siinä mitassa kuin se tuolloin puhelimen, kirjepostin ja kirjoituskoneiden maailmassa oli mahdollista. 

Merkittävän sysäyksen uudenlaiselle lehdelle antoi Neuvostoliiton hajoaminen  ja luovutetun Karjalan avautuminen matkailijoille. Kaisukin pääsi ensimmäisten joukossa kiertämään Laatokan Karjalaa syyskuussa 1989, ja hänen juttunsa olivat ensimmäisiä, joita tuolta vuosikymmeniä suljettuna olleelta alueelta kirjoitettiin. 

– Kiersimme muun muassa Salmissa, Suojärvellä ja Suistamolla. Herätimme hämmennystä paikallisissa asukkaissa, sillä olimme ensimmäiset heidän kohtaamansa ulkomaalaiset. Meidät otettiin kuitenkin hyvin ystävällisesti ja venäläiseen tyyliin vieraanvaraisesti vastaan, Kaisu Lahikainen kertaa yhtä elämänsä elämyksellisintä matkaa.

SITTEMMIN kotiseutumatkailun käynnistyttyä toden teolla lehti julkaisi omien toimittajiensa juttujen lisäksi lukijoiden lähettämiä matkakertomuksia. Kiinnostus lehteä kohtaa kasvoi kasvamistaan.

– Rajojen avauduttua alettiin myös puhua ja kirjoittaa talvisodan todellisista syistä ja pohtia Karjalan palauttamisen mahdollisuutta. Kaikki tämä –  sen lisäksi, että Karjalan henkilökunta liikkui hyvin paljon karjalaisella kentällä, osallistui erilaisiin tapahtumiin ja otti toimituksessa jatkuvasti vieraita vastaan – auttoi lehden levikin lisääntymisessä. Tukena oli varmasti myös aktiivinen ja toimiva yhteistyö Karjalan Liiton kanssa. Toimituksessamme oli todellinen riemun hetki, kun saimme tietää 20 000 tilauksen saavuttamisesta, Kaisu Lahikainen muistelee.

LUE LISÄÄ 29.4.2021 KARJALA-LEHDEN 120-VUOTISJUHLANUMEROSTA.

PÄIVI PARJANEN-VÄTTÖ


« Takaisin