2021-06-16 09:44:35

KOLUMNI 10.6.2021

Maikki-tädin malli

MAIJA PAAVILAINEN

MIEHENI SUVUN kunnioitettu, hiukkasen pelättykin Maikki -täti, (lue Maik tät), oli uuttera marttakerholainen. Hän oli päivätyönsä vanhainkodin johtajattarena suorittanut mieheni isoisän sisar. Erinomainen kaikessa. 

Täti neuloo pohjepituisia saapassukkia suvun miehille ja suihkii taitavasti kinnasneulaa pitääkseen sukulaisten kädet ulkotöissä lämpimänä. Aikaa hänellä on, mutta ei kädet sylissä käytettäväksi. Luoja ei hänelle lapsia suonut eikä kahden hengen taloudessa askareita riitä koko päiväksi.

Juho-setä oli jo Kaukolassa innokas raittiusmies, ahkera mieskuorossa ja voimisteluseurassa. Myöhemmin myös Parkanossa häntä arvostettiin kunnan ja seurakunnan luottamustehtävissä.

KAHVIPÖYTÄ odottaa katettuna kauniisti salin puolella. Minua jännittää, vähän Kariakin. Ensimmäistä kertaa meidät on kihlaparina kutsuttu kirkkokahveille.

Lempeäsävyisestä jutustelusta aavistelen tädin tietävän minusta jo melkein kaiken.

Rohkenen tunnustaa tädin sukanvarsimallin minua vähän kiinnostavan. Kerron ottaneeni mukaan puikot ja lankaakin. Täti katsoo vähän moittivasti, neuvoo opettelemaan Karin sukanvarresta katsomalla: helmineuletta ja käännettyjä silmukoita. Miehen sukkaan kolmisäikeistä neljätoista puikolle.

Myöhemmin kerrottiin Maikki-tädin arvion Karin morseimmesta olleen lyhyt: ”Muuten hyvä, mutta kutoo sunnuntaisin.”

Vuosien varrella meille tuli tavaksi pitää käsityökerhoa. Maikki-täti opetti minulle käpypitsin tekoa ja kinnasneulan käyttöä. Kiinnitin harjoittelemaani käpypitsiä vauvannutun kaulukseen. Kinnasneulaa en vielä ole kunnolla kesyttänyt. Mutta Maikki-tädin sukanvarsimalli kulkee mukana lämpimänä muistona vahvasta karjalaisesta naisesta, Ystävästä. Olen ottanut tavakseni toivotella uusia sukulaisia tervetulleeksi sukuun Maikki-tädin malliin kutomillani sukilla. Tunnustan, että niitä on kudottu sunnuntaisinkin.

KUN TÄTI tiesi olevansa vakavasti sairas, hän kutsui meidät päiväkahville. Ensimmäisen kerran hän ei kiellä minua tiskaamasta astioita kahvittelun jälkeen.

Saatellessaan meitä autolle Maikki-täti sujauttaa kainalooni Karjala-lehteen käärityn kahviliinan. Kertoo sen tyttöpäänä Jaakon Marin kanssa kotona Kaukolassa kangaspuissa kutoneensa.  Joskus katan keskellä viikkoa juhlan meille kahdelle vanhalle Maikki-tädin liinalla, sille Kaukolassa tyttöpäänä kudotulle.

KIRJOITTAJA on vanha kymiläishämäläinen hurskas ruustinna, Helsingissä opiskellessaan törmäsi Kaukolassa syntyneeseen Kariin. Hänen matkassaan on asunut Sodankylän varuskunnassa, Kairossa, Obbnäsin laivastoasemalla, Sudburyssa ja nyt Hämeenlinnassa. Maija on ajatellut työkseen 50 vuotta kerran viikossa piirros-aforismin Kotimaa-lehteen mutta lisäksi piirrellyt kirjoja naisena olemisesta, mummoista, anopeista, ilosta, elämästä. Ihastunut karjalaisuuteen Lamminlahden Paavilaisten sukuseurassa. Rakkaus Kariin ja karjalaisuuteen jatkuu.

MAIJA PAAVILAINEN


« Takaisin