2022-06-01 09:10:49

KOLUMNI 19.5.2022

Voimanlähde ja onnen kaivos

RIITTA UOSUKAINEN

valtioneuvos

OLEN OLLUT kuin katsomossa karjalaistoiminnan näytelmässä. Joulukuussa sammui kirkas tähti karjalaisuuden taivaalla: mieheni menehtyi. Hänen monivuotinen sairautensa vaikutti omaankin elämääni.

Mieheni oli Valkjärven Uosukaisia; hänen synnyinpaikkansa oli Ruokolahti – nykyinen
Imatra. Karjalainen hän oli yhtä kaikki, valoisa, vauhdikas, upseeri ja herrasmies. Karjalaiset miehethän ovat maan parhaita seuramiehiä...
Omassa passissani on syntymäpaikkana Jääski, mistä iloitsen. Jääski-seuran toimia olen nyt seurannut sivusta sattuneista syistä toimittuani seuran hallituksessa 30 vuotta.

TAPANI ON lukea päivittäin kuolinilmoitukset tietyllä tavalla: etsin Karjalassa syntyneet ja hyvästelen heidät. Kun jätin eduskuntatyön 2003, minulle soitti karjalaisvaimo, joka pahoitteli ettei enää olisi näkyvää
karjalaishahmoa julkisuudessa. En ymmärtänyt häntä, sillä ainahan uusia
tulee. Niin on tullutkin, muun muassa monialaisia tutkijoita. Rivit harvenevat, vastikään Pirkko Sallinen-Gimpl siirtyi tuonilmaisiin. 

Pitkäaikaisia, klassisia karjalaisvaikuttajia on joukossamme, esimerkiksi Aira Viitaniemi. Kysyin Airalta, kuinka monta piirakkaa hän on vienyt Brysseliin. Aira kertoi, että ET-lehti oli nimennyt hänet miljoonan
piirakan Airaksi; puolet siitä määrästä hän on Eurooppaan vienyt. Jaakko-puoliso oli apuna kuolemaansa saakka.

UUSISTA valoilmiöistä Karjalan taivaalla olen erityisesti iloinnut Vilma Jäästä. Nuori laulajatar singahti taiteen taivaalle etenkin, kun Kaija Saariaho sävelsi hänelle osan oopperaansa Innocence. Vilma Jää käyttää
erityisiä suomalais-ugrilaisia laulutekniikoita. 

Vilman isoisä eli jääskeläisittäin vaija on Kyösti Toivonen, merkittävä karjalaisvaikuttaja Jääskestä.

TODELLINEN karjalaisten ikoni on Eeva Kilpi, jonka Valkoinen kirja on juuri ilmestynyt. Hän on etevästi kuvannut yhteisiä tuntojamme muun muassa teoksessa Elämän evakkona: 

”Pari kolme vuosikymmentä – ei aika eikä mikään – ja kukaan ei olisi enää syntynyt Säkkijärvellä, Metsäpirtissä, Räisälässä, Elisenvaarassa, Raudussa, Sakkolassa, Salmissa, Suistamolla. Ei kukaan meikäläisistä. Eikä näitä nimiä näkisi kirjoitettuna enää missään päivittäin. Muu Suomi pääsisi niiltä rauhaan. Ei olisi enää mitään mitä kadehtia. Sillä jos jotakin on toisilta syytä kadehtia, niin menetettyä maata ja kadotettua kotiseutua. Maailmassa ei ole aarteita,
ei omaisuutta, ei niin kerrassaan mitään mikä ylittäisi arvossa tämän ikivihannan rakkauden kohteen, voimanlähteen ja onnen kaivoksen.”

SIINÄPÄ SE. Karjalaisuus on meille voimanlähde ja onnen kaivos, identiteettimme vahva pilari. 

RIITTA UOSUKAINEN


« Takaisin